Huomenna sunnuntaina mun blogi täyttää yhden vuoden! Kohta ollaan siis hyvää vauhtia taaperovaiheessa. Julkaisen nyt ihan ekan tekstini, jonka vuosi sitten kauniissa huhtikuisessa iltahämärässä naputtelin. Muistan vieläkin sen jännittyneen tunteen, kun laitoin tuon jutun menemään ja aloin odottaa, löytääkö sitä kukaan. Ja muistan senkin, miltä tuntui, kun sain ensimmäisen kommentin kirjoitukseeni. Aivan mahtavaa! Silloin taisin… Continue reading
Kategoria: blogi
Kotiopettajatar tässä hei!
Helouhelou ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Etäopiskelua mennään kolmatta viikkoa ja tämän perheen äiti on oppinut jo käyttämään Google Classroomia, liittymään Meetiin, lähettämään Youtuben videoita WhatsAppilla ja jakamaan oman sijaintinsa toisille Google Mapsissa. (Joo, oon täysi puujalka sovellusten maailmassa, joten nämä ei oo todellakaan olleet mulle itsestäänselvyyksiä tähän saakka). Lisäksi olen tässä sivussa kerrannut genetiivin, partitiivin… Continue reading
Elämää etänä
Perjantai. Lasten etäopiskelupäivä nro 5. Kännykän (ärsyttävä) herätysääni naputtaa jo kolmatta kertaa. On pitänyt vaihtaa se viimeisen vuoden johonkin inhimillisempään versioon. Ainoa ongelma on, että muistan jutun vain aamuisin. Läväytän äänen hiljaiseksi ja kuuntelen, kun pikkuiset askeleet tassuttavat omasta huoneestaan meidän ovelle. Eskarilainen hieroo unisia silmiään ja nostaa koiran meidän sänkyyn, kömpien itse perässä. Meidän… Continue reading
Ja mitä sitten tehtäisiin?
Heissan ihanat! Mitä teidän rauhaan kuuluu? Täällä vietetään kiireetöntä karanteenielämää. Eristäydytään ja erakoidutaan oikein kunnolla. Sinänsä sopivaa tällaiselle introvertille luonteenlaadulle, mutta syy ei ole se parhain. Tai lähelläkään sitä. Poikkeusoloista huolimatta elämä kulkee eteenpäin, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin jatkuvan jonkinlaisessa oudossa rinnakkaisuniversumissa rajoituksineen päivineen. Kaikki on niin kuin ennenkin, mutta sittenkään mikään ei ole.… Continue reading
Kolmastoista perjantai
Helou❣ Perjantai kolmastoista ja meidän lapsille tuli saikkupäivä. Normaalisti sitä ei niin hätkähtäisi tukkoisia neniä ja aivastussarjoja, mutta tähän maailmanlopun aikaan pelästyy pienemmästäkin. Tänään tuli myös Wilmaan kaivattu kannanotto korona-ajan koulunkäynnistä lasten koulun rehtorilta. Koulu aiotaan pitää ainakin vielä auki, tosin oppilaat toivat kaikki kirjansa kotiin jo torstaina. Valmistautuvat toimimaan etänä. Jos lapsella on lähipiirissä… Continue reading
Mother’s work is never done
Niin paljon kuin siivoamista ja järjestyksessä olevia paikkoja rakastankin, alkaa pää olla kohta ihan täynnä niihin vaadittavaa urakkaa. Miten kummassa musta tuntuu siltä, että vuosi vuodelta homma vaan lisääntyy. Vai johtuuko se vaan siitä, että itse vanhenee ja hidastuu. Pitäisiköhän palkata suosiolla siivooja? Pyykkiä siellä, tavaroita täällä, sotkua joka tason päällä Olen lukenut monta kertaa… Continue reading
Pian taas virvotaan
Kohtapuoliin koittaa taas pääsiäistä edeltävä palmusunnuntain virpomispäivä. Vaikka suurin osa ihmisistä suopeudella tähän perinteeseen suhtautuukin, saa joka vuosi lehdistä lukea myös useita vihaisia kommentteja karkkia kerjäävistä kakaroista, jotka soittelevat ovikelloa milloin mitenkin väärään aikaan. Virvon, varvon, tuoreeks’, terveeks’ Mun mielestä tuo virpomisperinne on ihana. Itse kävin lapsena kavereitten kanssa lähes vuosittain naapuruston läpi, huolella koristellut… Continue reading
Talviloma Vuokatin rauhassa
Kun viime viikon perjantaina pakkailtiin tavaroita ja siistittiin kotinurkkia ennen talvilomalle lähtöä, olo oli aivan sippi. Tuntui sataprosenttisesti siltä, että loma tuli kerrankin ihan oikeaan saumaan. Näin myös kelien osalta. Kun lähdettiin kotipihasta, satoi vettä ja tuuli myrskysi joka suunnasta. Tunti tunnilta matkan edetessä, maisemat muuttuivat. Ensin paljon loskaista lunta ja taivaalta räntää kaveriksi. Kun… Continue reading
Pieniä tarinoita
Oltiin tässä eräänä päivänä koko perheen voimin vaateostoksilla. Meidän lapset on perineet shoppailugeenin äidiltään, joten me kolme viihdytään näissä massiivisissa ostoskeskuksissa vallan mainiosti. Vaikka koko päivä. Mieheni sitävastoin vihaa kauppoja. Hän naulaa mieluummin isovarpaansa lautaan, kuin lähtee ostoksille. Ja uskaltaisin empiirisen tutkimukseni perusteella väittää, että hänellä on useita kohtalotovereita. Ostoskeskusten käytävien penkkirivistöt on aika sataprosenttisesti… Continue reading
Somelakko tuli tarpeeseen
Oletko koskaan laskenut, kuinka monen Facekaverisi kanssa olet reaalielämässä tekemisissä? Tai kuinka monen kanssa laitat yksityisviestejä? Kun teet postauksen, kuinka moni siitä tykkää? Itse olen huomannut ainakin sen, että on vaan tietty porukka, jotka säännönmukaisesti tykkäävät melkein kaikista julkaisuistani. He ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Muut Facekaverit ovat siellä kyllä, mutta eivät juuri koskaan reagoi… Continue reading










