Tekstiä pukkaa taas tasaiseen tahtiin. Siitä tietää, että oon visusti kotona ja on ylimääräistä aikaa ; ) Taannoin yhdessä kirjoituksessani manasin pari viikkoa kestänyttä köhää, jonka vuoksi kävin lääkärissäkin. Ensimmäinen lääkäri katsoi kurkkuun, kuunteli keuhkot, kohautti olkapäitään ja sanoi, että saattaa olla niin, että tauti vaan ottaa takapakkia. Sinä aamuna mulla oli siis äkisti huonontunut… Continue reading
Hyväntekeväisyys on vähän kaksipiippuinen juttu. Pienelläkin rahasummalla voi mm. auttaa lapsia kouluun, parantaa heidän terveyttään ja ravitsemustaan. Saada kylälle vuohia, uusia kouluja, opettajia tai puhdasta vettä kaivon muodossa jne.Toisaalta silloin tällöin lukee myös huolestuttavia juttuja siitä, kuinka joidenkin avustusjärjestöjen rahojen sanotaan ohjautuvan enimmäkseen ihan johonkin muualle, kuin lahjoittajien tiedossa oleviin kohteisiin. Silloin tulee olo, että… Continue reading
Kuinka usein ihminen mielletäänkään ylpeäksi, ylimieliseksi tai kylmäksi muita kohtaan, vaikka hän on oikeasti vain ujo ja sisäänpäinsuuntautunut? Kaikille ei ole helppoa muodostaa sosiaalista verkostoa saati pitää sitä yllä, eivätkä kaikki yksinkertaisesti sellaista haluakaan. Itse tykkään ainakin mieluummin siitä, että on pari hyvää ystävää, joiden kanssa voi jutella mistä vaan, kuin sata kaveria, jotka tunnen… Continue reading
Ollaan perinteisesti oltu syyslomalla jossain reissun päällä kotimaassa. Viime vuonna ostettu mökki ja pari viikkoa kotona ollut hauvavauva ottivat tänä vuonna kuitenkin selkävoiton kotinurkkiin jäämisen puolesta. Käytiin tutustuttamassa pikku koiraa mökkimaisemiin parin päivän ajan. Mielenkiintoisinta antia hänen mielestään olivat maan kuorruttaneet havunneulaset, puunlehdet ja kävyt. Sekä joka puolella kasvavat sienet. Lucky juoksee pihassa ilman hihnaa… Continue reading
Jo aiemmin olen kirjoitellut täällä pari tekstiä sairaudestani. Mulla on nivelreuma, johon sairastuin lapsuusiässä, ollessani 1v 8kk vanha. Kun sain omat lapset ja he saavuttivat tuon iän, en voinut lakata hetkeen miettimästä, kuinka suuri henkinen kriisi sairastumiseni on täytynyt olla silloin vanhemmilleni. Itse en minkäänlaista suurempaa henkistä taistelua sairauden hyväksymisessä ole koskaan kokenut, sillä en… Continue reading
Ylihuomenna 1.10. on kansainvälinen kahvipäivä. Jostain syystä mun mielessäni kahvi yhdistyy aina makeisiin herkkuihin ja nautiskeluhetkiin. Rakastan kahvia. Nuorena join sitä kuppitolkulla, mutta nyt vanhemmiten vatsa on alkanut hiukan pistää vastaan. Niinpä tyydyn nykyään maidolla tuunattuun kahvikupilliseen kerran (harvemmin kaksi) päivässä, mutta sen hetken pitääkin olla sitten kunnollinen. Ei mitään seisten huitaistua sumppia tienposkessa tai… Continue reading
Kuopus oli jo kolmannessa flunssassaan eskarin alun jälkeen. Tällä kertaa selvittiin kahdella poissaolopäivällä. Sairastupapäivillä pikku potilaat ovat usein kuumeen laskettua varsin virkeitä ja kaikenlaista virikettä siinä saa keksiä, ettei toinen ihan seinille kiipeile, kun toipuminen on vielä vaiheessa. Aikuinen leikkikaverina No, me leikittiin Barbeilla. Perustettiin heille kampaamo ja toisesta neljän Barbien ryhmästä saatiin aikaan tyttöbändi.… Continue reading
Rakastan liikuntaa, mutta tilanne ei ole aina ollut niin selviö. Yläasteen liikkatunnit onnistuivat tappamaan mun innostuksen oikeastaan lajiin kuin lajiin. Poikkeuksena mainittakoon pesäpallo, josta olen aina tykännyt ja joka edelleen kuuluu mun lemppareihin. Aika ei aina kultaa muistoja Koululiikasta päällimmäisinä muistoina ovat hien (ja jälkikäteen ajateltuna myös kosteusvaurion) hajuiset pukuhuoneet, kömpelöt yritykset suoriutua säässä kuin… Continue reading
Päivittäin tapaa monia ihmisiä. Jotkut tapaamiset ovat ennalta sovittuja, suurin osa satunnaisia kohtaamisia. On mielenkiintoista, että pienen osan näistä sattumanvaraisista tapaamisista saattaa muistaa monia vuosiakin jälkeenpäin. Tuiki tuntematon ihminen tekee tai sanoo jotakin siihen hetkeen tai sinun elämäntilanteeseesi tarvittavaa tai sopivaa ja koskettaa sisintäsi oikein kunnolla. ”Hän huomasi, että olen uupunut” tai ”Hän näki, että… Continue reading
Tämä päivä on mennyt heräämisestä puoleenpäivään saakka pelkällä adrenaliiniryöpyllä. Vastuussa siitä on kolmen edellisen yön unimäärä – yhteensä kymmenen tuntia. Viime yö taisi mennä kaikkein surkeimmin, kun sain nukuttua vain ruhtinaalliset kaksi tuntia. Mun mies on silloin tällöin reissuduuneissa ja olen tullut sellaiseksi vuosien mittaan, etten osaa nukkua kunnolla, kun hän on jossain. Havahdun ihan… Continue reading
