Ylihuomenna 1.10. on kansainvälinen kahvipäivä. Jostain syystä mun mielessäni kahvi yhdistyy aina makeisiin herkkuihin ja nautiskeluhetkiin.
Rakastan kahvia. Nuorena join sitä kuppitolkulla, mutta nyt vanhemmiten vatsa on alkanut hiukan pistää vastaan. Niinpä tyydyn nykyään maidolla tuunattuun kahvikupilliseen kerran (harvemmin kaksi) päivässä, mutta sen hetken pitääkin olla sitten kunnollinen. Ei mitään seisten huitaistua sumppia tienposkessa tai seisomapöydässä, vaan istuen, ajan kanssa, mieluiten jokin hyvä kirja tai lehti edessä ja tietysti jotain purtavaa kahvin kaveriksi.
Kahvi liittyy mielestäni vähän tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kyläreissuihin, ilon ja surun juhliin, kokouksiin, taukoihin, retkille, aamuheräämisiin sekä iltapäivän piristykseksi. Ja kun tapaat ystävien kanssa päiväsaikaan, eikös sitä aika usein nähdä jossain kahvilassa tai istuta jonkun luona kahvipöydän ääressä.
Lapsuudenmuistoissa kahvittelulla oli jotenkin juhlavampi sävy. Arkena syötiin ja kahviteltiin perheen kesken keittiön pyöreän pöydän ääressä, vieraiden kanssa sitten isommassa pöydässä olohuoneen puolella. Muistan hyvin ihanat kahvipöytätarjoilut. Siihen aikaan ei ollut juurikaan mitään valmisherkkuja kaupoissa, vaan kaikki tehtiin itse ja kaupassa oli varmaan viidennes nykypäivän keksivalikoimasta. (Ainakin Marie-keksit ovat niiltä ajoilta voimissaan edelleenkin).
Ensikosketukseni kahviin sain maistaa äitini kuppiinsa laittamasta sokeripalasta. Sokeriin imeytynyt maitokahvi maistui taivaallisen hyvältä. Lapsuudessa sain joskus myös vaniljajäätelön sekaan pari teelusikallista kahvia, joista sai sekoitettua ihanan makuisen pehmiksen kupissaan.
Nykyään mun ykkösherkkuja kahvin kanssa ovat tuore korvapuusti ja kaikkien myyjäisten suosikkileipomus – mokkapalat (sekä yhden kahvilan mehevä porkkanakakku).
Sain kaverilta nuorempana tämän oheisen mokkapalareseptin ja siinä on ollut paras kuorrutus koskaan. Olen aika useita mokkapalareseptejä vuosien varrella kokeillut ja muilla ohjeilla tehtyjä monissa paikoissa maistellut, mutta silti palaan aina tähän malliin.
Tykkään eniten reilummin kahvinmakuisesta kuorrutuksesta. Tomusokerin olen kuorrutukseen mitannut aina enemmän silmämäärällä ja lisännyt kahvia joskus ruokalusikallisen, pari enemmän, jos rakenne tai maku ovat sitä vaatineet.
Ohjeesta:
Olen ensin vaahdottanut sokerin ja munat. Lisännyt sitten munavaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeisenä sulan voin. Voin tilalla olen käyttänyt juoksevaa margariinia ja kaakaona Van Houtenia.
Kuorrutus valmistuu nopeasti, joten sen voi sekoitella viitisen minuuttia ennen pellin nostamista uunista. Keitä kuitenkin kahvi valmiiksi hyvissä ajoin, että se ehtii hiukan kupissa jäähtyä ennen tomusokeriin lisäämistä (kahvin ei tarvitse olla ihan kylmää).
 |
| Itse tykkään resepteistä, joista todella näkee, että niitä on tehty uudestaan ja uudestaan. |
 |
| Pellillinen valmiita mokkapaloja. |
Tämä aikakausi on oikea kahvihifistelijän unelma-aika. Löytyy useita erilaisia kahvilaatuja ja monia paahtoasteita. Keittimiä on joka lähtöön, puhumattakaan kahviloista, joissa baristat loihtivat ihania makukahveja vaahtokoristeineen.
Henkilökohtaiset kahvisuosikkini ovat tuttu Pauligin Juhla Mokka sekä Pauligin New York. Joulun aikaan on ihan pakollista sekoittaa mitallinen, pari Pentikin Joulukahvia normikahvin sekaan. Kuulemma kardemummakin toimii hyvin kahvimausteena. Pitää kokeilla sitäkin joku kerta.
Ja kyllä me täällä armaassa kotimaassa aika paljon kahvitellaankin. Meillä Suomessa juodaan kahvia eniten maailmassa, noin kymmenen kiloa henkilöä kohden vuodessa.
Ilmastonmuutos on kuitenkin vaikuttamassa myös näihin tulevaisuuden nautiskeluhetkiin. Tutkijat ovat laskeskelleet, että vuonna 2080 kahvi olisi loppunut tai vain hyvin rajallisesti saatavilla, ellei tällä välillä keksitä jotakin uutta, jolla mahdollistetaan kahvin viljelyn jatkuminen.
Uuteen viikkoon suunnaten,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76