Ollaan perinteisesti oltu syyslomalla jossain reissun päällä kotimaassa. Viime vuonna ostettu mökki ja pari viikkoa kotona ollut hauvavauva ottivat tänä vuonna kuitenkin selkävoiton kotinurkkiin jäämisen puolesta. Käytiin tutustuttamassa pikku koiraa mökkimaisemiin parin päivän ajan. Mielenkiintoisinta antia hänen mielestään olivat maan kuorruttaneet havunneulaset, puunlehdet ja kävyt. Sekä joka puolella kasvavat sienet. Lucky juoksee pihassa ilman hihnaa… Continue reading
Jo aiemmin olen kirjoitellut täällä pari tekstiä sairaudestani. Mulla on nivelreuma, johon sairastuin lapsuusiässä, ollessani 1v 8kk vanha. Kun sain omat lapset ja he saavuttivat tuon iän, en voinut lakata hetkeen miettimästä, kuinka suuri henkinen kriisi sairastumiseni on täytynyt olla silloin vanhemmilleni. Itse en minkäänlaista suurempaa henkistä taistelua sairauden hyväksymisessä ole koskaan kokenut, sillä en… Continue reading
Ylihuomenna 1.10. on kansainvälinen kahvipäivä. Jostain syystä mun mielessäni kahvi yhdistyy aina makeisiin herkkuihin ja nautiskeluhetkiin. Rakastan kahvia. Nuorena join sitä kuppitolkulla, mutta nyt vanhemmiten vatsa on alkanut hiukan pistää vastaan. Niinpä tyydyn nykyään maidolla tuunattuun kahvikupilliseen kerran (harvemmin kaksi) päivässä, mutta sen hetken pitääkin olla sitten kunnollinen. Ei mitään seisten huitaistua sumppia tienposkessa tai… Continue reading
Kuopus oli jo kolmannessa flunssassaan eskarin alun jälkeen. Tällä kertaa selvittiin kahdella poissaolopäivällä. Sairastupapäivillä pikku potilaat ovat usein kuumeen laskettua varsin virkeitä ja kaikenlaista virikettä siinä saa keksiä, ettei toinen ihan seinille kiipeile, kun toipuminen on vielä vaiheessa. Aikuinen leikkikaverina No, me leikittiin Barbeilla. Perustettiin heille kampaamo ja toisesta neljän Barbien ryhmästä saatiin aikaan tyttöbändi.… Continue reading
Rakastan liikuntaa, mutta tilanne ei ole aina ollut niin selviö. Yläasteen liikkatunnit onnistuivat tappamaan mun innostuksen oikeastaan lajiin kuin lajiin. Poikkeuksena mainittakoon pesäpallo, josta olen aina tykännyt ja joka edelleen kuuluu mun lemppareihin. Aika ei aina kultaa muistoja Koululiikasta päällimmäisinä muistoina ovat hien (ja jälkikäteen ajateltuna myös kosteusvaurion) hajuiset pukuhuoneet, kömpelöt yritykset suoriutua säässä kuin… Continue reading
Päivittäin tapaa monia ihmisiä. Jotkut tapaamiset ovat ennalta sovittuja, suurin osa satunnaisia kohtaamisia. On mielenkiintoista, että pienen osan näistä sattumanvaraisista tapaamisista saattaa muistaa monia vuosiakin jälkeenpäin. Tuiki tuntematon ihminen tekee tai sanoo jotakin siihen hetkeen tai sinun elämäntilanteeseesi tarvittavaa tai sopivaa ja koskettaa sisintäsi oikein kunnolla. ”Hän huomasi, että olen uupunut” tai ”Hän näki, että… Continue reading
Tämä päivä on mennyt heräämisestä puoleenpäivään saakka pelkällä adrenaliiniryöpyllä. Vastuussa siitä on kolmen edellisen yön unimäärä – yhteensä kymmenen tuntia. Viime yö taisi mennä kaikkein surkeimmin, kun sain nukuttua vain ruhtinaalliset kaksi tuntia. Mun mies on silloin tällöin reissuduuneissa ja olen tullut sellaiseksi vuosien mittaan, etten osaa nukkua kunnolla, kun hän on jossain. Havahdun ihan… Continue reading
Valoa syksyyn Tänään iski yllärifiilis vaihtaa saunamökin ja olohuoneen sohvat keskenään. (Mieskin ylisti ideaa monta kertaa rankahkon tunnin aikana). Jo teininä tykkäsin säännöllisin väliajoin järkkäillä huoneeni kamppeet uuteen uskoon. Pidän vaihtelevuudesta ja paikalleen jumittuminen sekä samoissa asioissa pitäytyminen ovat aina puuduttaneet mua omalla tavallaan. Olen jo pidempään haikaillut hiukan vaaleampaa sohvaa olkkariin, kun edellinen (ikäloppu)… Continue reading
Meidän energinen elokuu vaihtui suloiseen syyskuuhun venetsialaisten merkeissä. Ei olla oikeastaan koskaan aiemmin panostettu millään tavalla kyseiseen tapahtumaan, mutta tänä vuonna koko ilta tuntui jotenkin ihmeellisen merkitykselliseltä. Siirtymältä jostain vanhasta johonkin uuteen. Mulla on muutenkin ollut jo pidempään outo tunne siitä, että jotain muutoksia elämään on luvassa, mutta mitä? En osaa edes arvata. En sitäkään,… Continue reading
Käykö sulle koskaan niin, että kotona piisaisi työtä riesaksi saakka, mutta et saa vietyä mitään hommaa aloittamista pidemmälle? Ja vielä silloin, kun oot yksin kotona eikä keskeytyksistä ole tietoakaan? Mulle iski eilen sellainen päivä ja jestas, kuinka oli lamauttava tunne. Ehkä joku nanomillimoolinyksituhannesosa syy fiiliksiin saattoi olla päivää edeltävän yön unimäärässä. Nukuin silloin vain kaksi… Continue reading
