Jokainen tuntee sisustus- ja suunnittelukärpäsen. Talven se uinuu horroksessa lataamassa itseään ja iskee täysin voimin sitten kevään kynnyksellä. Ainakin tähän osoitteeseen.
Kärpänen karttelee jostain syystä mun miestä ja onnistuu aina lentämään hänen ohitseen. Loppujen lopuksi mies saa kuitenkin voittoisan arvan ja pääsee osallistumaan. Toisinaan hän saa olla jopa projektin (sohvaa ja kirjahyllyä) kantava voima, kun itse häärin pääsuunnittelijana.
 |
| Rakastan Riviera Maisonin tavaroita. Tilasin Annival Interiorista kahvikuppeja ja muutaman tarjoiluastian. |
Pihaunelmia
Mulla on usein suunnitelmia pää täynnä. Osa olisi ihan hetkessä tehtäviä, pieniä päiväprojekteja (”Hah”, sanoisi mieheni), kuten valokuvatapetti, kodinhoitohuoneen maalaus ja hirsipaneeli keittiön seinään. Sekä pojan huoneen maalaus ja tapetointi.
Osa hommista vaatii puolestaan pikkuisen enemmän sekä suunnittelua, että vielä enemmän tekemistä. Tähän kategoriaan lasketaan meidän takapihan rinteen porrastaminen (sitä en oo saanut vielä hallituksen esittelyyn saakka) ja alapihan raivaus.
Alapihalle me ollaan suunniteltu ”oleskelupuutarhaa”, joka jakautuu neljään osioon takorautaisen huvimajan ympärille. Osioihin tulisi vaihtelevasti pensaita, puita, polkuja, kukkia ja yhteen joku vesiaihe. Viereen olisi toiveissa kunttaa ja sen ylittävä kävelysilta valoineen. Jos saan jossain vaiheessa jotain suunnitelmaa paperille aikaiseksi, laitan sitä tännekin.
Sivumennen sanoen, mieskin olisi suunnitelmasta kiitollinen. Tähän saakka oon vaan maalannut hänelle käsillä esitellen ”juttuja, joita haluan tänne ja tuonne” sekä ”sellainen polku, joka tulisi tähän”-tyyliin. Tällainen wannabe-hortonomi kun pääsee asialle, ei voi koskaan olla ihan varma mistään.
Tähän väliin pitää (taas sivupolulla) huomauttaa, että miten se onkin niin, että usein puheissa kaikki suunnitellaan ja tehdäänkin yhdessä. Esimerkiksi Maija selittää illanistujaisissa, että ”Me päätettiin nyt Taavin kanssa laittaa makkariin sittenkin se ruusutapetti” tai ”Me ollaan nyt ajateltu tässä rakentaa pergola tuohon saunamökin kylkeen.” Sillä aikaa (ruusutapetista ja pergolasta varmuudella haaveillut) Taavi istuu suunnitelmista yleensä mitään tietämättä muiden miesten kanssa telkkarin edessä ja ajattelee ihan muita juttuja, kuten bensan hintaa, liigakierrosta tai kolmen kimppaa.
Sitten, kun remontti etenee toteutukseen saakka, niin vaikka se olisi vain Taavi, kuka siellä huseeraa vasaran tai pensselin varressa, esittelee Maija vieraille tulosta tyyliin ”Me maalattiin tää yhdessä päivässä” tai ”Hakattiin nuo laudat nyt kuitenkin noin päin…”
Kuin uusi
Meidän keittiön seinän freesausta on suunniteltu kuin Iisakin kirkkoa. Hartaasti ja pidempään. Viime viikolla seinä sitten sai vihdoin valkoisen hirsipaneelipäällysteen. Alunperin siinä oli Tikkurilan maitokahvinvärinen ”Shaali”-maali, josta oon tykännyt kyllä kovasti. Kymmenen vuoden asumisen jälkeen tuli vaan sellainen fiilis, että kaipaa jotain uutta. Ensin ajattelin helmenharmaata paneelia, mutta koepalasen nähtyäni päädyin valkoiseen. Harmaasta olisi tullut lopputuloksena ihan liian ”hyökkäävä” ja tilaa pimentävä.
Olen aina haaveillut keittiöön avohyllyköstä, joka on kuitenkin kaikessa värikkyydessään tällaiselle siisteysmaanikolle ihan hulvaton jo ajatuksen tasolla. Kompromissina toiveelle, ostin pari kierrätyspuuta olevaa hyllyä, jotka saivat parikseen ihanat, vanhahtavat, harmaat kannattimet. Toinen hylly tuli seinälle ja toisen avulla toteutin unelman ikkunalaudasta, johon saisi pari yrttiruukkua kasvamaan. Mies kyllä tiedusteli suu hymyssä, mitähän yrttejä rouva meinaa siellä kasvattaa (tietää mun viherpeukalon).
Seinähyllylle etsiskelin yhdessä edellisessä postauksessa niitä vanhoja lehtikuvia kuluneisiin kehyksiin ja löysinkin aivan ihania!
Kattovalaisimeksi pöydän päälle tilasin rottinkisen ruskeanharmaan version. Se ei ole vielä saapunut ja se on myös ainoa, jonka kanssa jouduin miettimään pidempään. Pelkään, että varjostin on liian pieni tuohon tilaan, kun alkujaan etsin Riviera Maisonin suurehkoa, rottinkista pitkänmallista valaisinta, jota ei sitten löytynytkään mistään. Mutta katsoo nyt, ehkä matkalla oleva onkin sopiva.
Myös vanhanajan opetustauluja olisi ihana saada johonkin. Joku porkkana tai päivänkakkara.
Rakastan kaikkea vanhanajan koulutavaraa. Ne suositut pulpetitkin on ihan mahtavia. Muistan olleeni ekaluokalla aivan hurmaantunut, kun mun kaveri naapurista muutti perheineen vanhaan kansakouluun. Yläkerran huoneista yksi oli vanha luokkahuone, jossa oli koko seinän mittainen liitutaulukin paikoillaan ja muutama vanha paripulpetti. Olohuone heillä oli entisen ruokalan tiloissa. Tuntui niin hienolta kävellä siellä ja miettiä, että vain muutama vuosikymmen aiemmin, siellä oli ollut koulu toiminnassa. Asuinpaikat, joilla on vahva historia, ovat aina olleet mielestäni tosi vaikuttavia.
Seuraavaksi siirrytään ulkotöihin
Tuota aiemmin mainitsemaani pihahommaakin ollaan aloiteltu jo purkamalla hiekka-alueen reunat. (Ja tilaamalla lintujen juoma-allas. Älkää ihmeessä kysykö miksi. Sekin on ollut aina mun haaveena. Syytän siitä vaikka Disney-leffoja).
Meidän alapihalla on ollut suurehko hiekkalaatikkotyyppinen systeemi, joka oli alkujaan tarkoitettu lasten hiekkaleikki- ja pelialueeksi. Vuorattiin vuosia sitten pohja kankaalla, reunustettiin alue puunkaadosta jääneillä rungonpätkillä ja tilattiin läjä hiekkaa kaiken kukkuraksi. Viimeisen parin vuoden aikana aluetta ei ole kuitenkaan käytetty oikein mitenkään. Trampoliini siinä on ollut, mutta sekin vie vain yhden kolmasosan hiekkatilasta. Niinpä päätettiin vihdoin ottaa alue suurempaan hyötykäyttöön.
Seuraava askel olisi sitten kuoria osa nurmikosta pois ja pohjustaa kuntalle sopivaksi. Maaperä on täällä sellaista, että sen pitäisi kyllä viihtyä. Sitten täytyisi laittaa oleskelupuutarhan pohjat kuntoon. Hankkia kangasta ja soraa. Alkaa muotoilla polun paikkoja ja huvimajan kiveyksen aluetta.
Tää on aina se vaikein vaihe.
Joka ikisessä asiassa.
Aloittaminen.
Vaikka asia olisi kuinka ajankohtainen ja polttelisi nähdä jo valmista, sitä silti siirtää helposti aloittamista aina seuraavaan päivään ja seuraavaan viikkoon. Siinä mulla on ollut harjoiteltavaa nuorempanakin, eikä tilanne ole järin suuresti vuosien lisääntyessä muuttunut. Pitäisi alkaa itsekin elää todeksi sitä ajatelmaa, jossa kehotetaan olla siirtämättä sitä huomiseksi, minkä voi tehdä jo tänään.
Kuplivaa vappua toivottaen,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76
