Näin toukokuulla käynnistyy aina keskustelu siitä, pitäisikö opettajille ostaa lahjoja. Osa on sitä mieltä, että palkka riittäköön opelle kiitokseksi tehdystä työstä. ”Ei sitä kukaan kaupan kassallekaan lahjoja tuo”. Toisille asia on selviö. Ilman muuta muistetaan kovan vuoden vetänyttä opettajaa. Häntä, joka monin eri tavoin pitää huolta meidän pienistä ihmisistä. Monta tuntia viikossa. Vastaillen vanhempien huoliin… Continue reading
Tässä sitä taas ollaan. Eletään viikosta toiseen särkylääkkeiden ja lihasrelaksantin varassa. Parempaan päin lähtenyt kunto teki jälleen oharit ja palasi huonommalle asteelle. Tosin uusilla asetuksilla höystettynä. Tällä kertaa jokin puuduttaa myös jalkoja, lonkista kantapäihin saakka. Ehdin olla monta aikaa jo riemuissani. Pystyn tekemään taas asioita! Pudotus oli siksi tällä kertaa henkisellä puolella niin raju, että… Continue reading
Kuvitelkaa työpaikka, jossa jaetaan joka vuosi hyvän kaverin palkinto. Ehkä jopa pari kertaa vuodessa. Taukohuoneessa olisi loka- ja huhtikuussa suuri, lukittu laatikko, jonne jokainen kävisi vuorollaan pudottamassa lapun, jossa lukee oma ehdotus palkinnon saajaksi. Millaisia tuntemuksia tämä aikuisessa herättää? Näin äkkiä ajatellen; Epäreiluutta – sillä ne, joilla on eniten kavereita, saavat palkinnon joka kerta. Ekstrovertit… Continue reading
Tiedätkö, kun seisot kaupassa lehtihyllyn edessä ja lehti, jota etsit loistaa poissaolollaan? Silloin ei missään nimessä kannata ostaa korvaavaa tuoteartikkelia, koska yksi päätös johtaa aina seuraavaan ja alkujaan muutaman euron lehdestä saattaa kertyä suurempikin lasku. Tiedät siis. Arvasin. Minä pohdin leivontalehden sekä uutuus-puutarhajulkaisun välillä, valiten lopulta sen, joka nyt kutittelee kantapäissä saakka. Menin kaupasta kotiin,… Continue reading
Huomenna 08.04.22. ilmestyy Netflixiin lastensarja, jota meidän porukka on jo odotellutkin. Tykätään lasten kanssa äärettömyyksiin saakka Dr. Seussin Hortonista sekä Grinchistä, joten oli ihan pakko tutustua saman kirjailijan Vihreitä munia ja kinkkua-kirjasta tehtyyn ohjelmaankin. Ja voin todella suositella ainakin ykköskautta. Jaksoissa seikkailevat toistensa vastakohdat – iloinen ja reipas Sam I Am sekä äreä ja epäsosiaalinen… Continue reading
Ensimmäinen kuukausi vailla työtä on ollut täynnä monenmoisia tunteita. Ensin ympärivuorokautisen vastuun loppuminen tuntui fyysisenä keveytenä. Sen jälkeen seurasi ahdistus siitä, löydänkö enää loppuikänäni mitään, minkä hallitsen niin hyvin, kuin edellisen ammattini. Tämän vaiheen jälkeen kipuilin sitä, mikä mun paikkani enää maailmassa on. Nyt olen päässyt kohtaan, jossa suunnittelen tulevaa ja olen alkanut miettiä, miten… Continue reading
Kuinka moni on kirjoittanut ihan oikeita rakkauskirjeitä murulleen? Kynäillyt aitoja paperiversioita persoonattomien puhelinviestien sijaan? En edes muistanut sellaisia tehneeni, mutta taas kerran vaatekaapin karsintasiivous yllätti. Sen lisäksi, että löysin neljä laukkua, joita en muistanut olevan edes olemassa, törmäsin myös laatikkoon, jonka kyljessä lukee mun ja mieheni nimet. Sydämen kanssa. Huomenna 01.04. on paitsi Aprillipäivä, myös… Continue reading
Tämän päivän maailmantilanne ahdistaa monia. Mukaanlukien itseni. Toisinaan sitä jopa miettii, mitä hyötyä mistään enää on. Pohtii, miksi tehdä yhtään mitään, jos ollaan jo muutenkin kolmannen maailmansodan portilla. Suuren tuhon edessä. Tämän mielen maailmanlopun keskellä, koputtaa aina lopulta oveen kuitenkin järki, joka latoo tosiasioita eteen. Komentaa katsomaan tulevaisuuteen ja elämään kuten ennenkin. Rauhoittumaan ja keskittymään… Continue reading
Käsi ylös, kuka kaipaa ihan tavallista arkea. Sitä, joka puuduttaa, jumittaa, tylsistyttää ja saa huokailemaan tapahtumattomuudellaan. Sitä, jonka keskellä ei enää muista onko kevät vai syksy, maanantai vai perjantai, koska kaikki päivät sulautuvat toisiinsa. Mulle ainakin tänne yksi sellainen, kiitos. Ja jos saa pyytää, niin vakkarisopimuksella, ilman koeaikaa. Eikä tarvitse laittaa lahjapakettiin. Pienen ihmisen pää… Continue reading
Niin siinä kävi, että vaihdettiin meidän talvilomaviikko mökillä kahteen viivaan koronatestissä. Tauti, jota ollaan juostu karkuun nyt kaksi vuotta, sai meidät vihdoin sisäkaarteessa kiinni. Mulla oli edellinen viikko täynnä ihmeellisiä päänsärkyjä. Kummaa jomotusta silmien yläpuolella. Kuitenkaan ilman varsinaista särkykohtausta. Tiedä sitten tekikö tauti niiden aikana jo tuloaan. Merkillisin hetki tuli kuitenkin torstaina, jolloin esikoinenkin jäi… Continue reading
