Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
Sydänmuruja

Arvoituksia ja vihreitä munia

Posted on 7.4.202211.4.2022

Huomenna 08.04.22. ilmestyy Netflixiin lastensarja, jota meidän porukka on jo odotellutkin. Tykätään lasten kanssa äärettömyyksiin saakka Dr. Seussin Hortonista sekä Grinchistä, joten oli ihan pakko tutustua saman kirjailijan Vihreitä munia ja kinkkua-kirjasta tehtyyn ohjelmaankin. Ja voin todella suositella ainakin ykköskautta.

Jaksoissa seikkailevat toistensa vastakohdat – iloinen ja reipas Sam I Am sekä äreä ja epäsosiaalinen Guy Am I.

Kaupungin eläintarhasta on viety erikoinen Kanarahvi. Sen perään säntää monta hahmoa, joista jokaisella on Kanarahvin suhteen suunnitelmia. Ainakin yksi heistä havittelee harvinaisen eläimen päätä seinälleen koristeeksi. Mutta kuka Kanarahvin on vienyt? Miksi? Ja minne se on menossa?

Sarja on piirretty tuttuun Seuss-tyyliin ja sisältää herkullisia maisemia sekä hauskoja tyyppejä. Ohjelman nimi tulee Dr. Seussin kirjasta Green Eggs and Ham, jossa lorutellaan vihreistä munista ja kinkusta englanniksi. Voin suositella sitäkin ekojen vuosien enkun opiskeluun. Siinä loruillessaan oppii hyvin paitsi sanoja, myös mm. prepositioita.

Alkuperäinen kirja ei sisällä Kanarahvin perässä juostavaa seikkailua, joten sarjan muut tapahtumat on rakennettu ”tyhjästä” tämän riimittelyn ympärille.

Kirjassa Sam I Am yrittää saada Guy Am I:ta maistamaan lempiherkkuaan – vihreitä munia ja kinkkua. Tämä suostuttelu ja sitä kantava runo, on punottu kuitenkin kivasti mukaan myös telkkariversioon.

Seuraavat kuvat on otettu television ruudulta.

Nämä kuvat ovat Green Eggs and Ham-kirjasta.

Ja vihdoin löysin myös mulle uuden kirjasarjan, josta lähden hakemaan pikapuoliin toisenkin osan.

Oltiin lasten kanssa kirjastossa ja minä samoilin aikuisten puolella. Etsiskelin mielenkiintoisen näköistä kirjaa kädessäni jo olevan Agatha Christien lisäksi.

Kun haen ihan uutta kirjailijatuttavuutta, mun huomioni kiinnittyy ensimmäisenä opuksen väreihin ja ulkoasuun. Valitsen siis tylysti kannen perusteella luettavani. (Toki katson takakannen tekstin ja selaan muutaman sivun, mutta se on kansi, joka houkuttelee ottamaan kirjan tarkempaan syyniin). Mikään ei kuitenkaan tällä kertaa innostanut tarttumaan kiinni.

Kunnes kaikkien niiden tummien ja mustanpuhuvien – suorastaan ankeiden kirjanselkämysten joukosta paistoi yhtäkkiä rivi riemunkirjavia teoksia. Kuin jokin kangas olisi levitetty keskelle hyllyjä. Sieltä löysin uuden kirjan itselleni ja onneksi tätä sarjaa piisaa useamman teoksen verran.

Kyse on Alexander McCall Smithin kirjasarjasta, joka kertoo afrikkalaisesta etsivätoimistosta, nimeltä ”Naisten etsivätoimisto nro 1”. Ensimmäisiä kahta kirjaa ei ollut sillä hetkellä saatavilla, joten aloitin lempinumerostani 8 (hyvät kriteerit mulla valinnoissani), jonka nimi on Oivallinen aviomies.

Kirjan päähenkilö Mma Ramotswe, pitää etsivätoimistoa, jossa työskentelee myös hänen ystävänsä Mma Makutsi. Toimiston kanssa samassa rakennuksessa on autokorjaamo, jonka omistaa J.L.B Matekoni, Mma Ramotswen aviomies.

Tässä osassa pohditaan sairaalan outoja kuolemantapauksia, jäljitetään pettävää aviomiestä sekä mietitään, kuka voisi olla painotehtaalla tapahtuneiden varkauksien takana.

Olin huvittunut, kun huomasin, että kirjasta noin 20 prosenttia keskittyi näiden arvoitusten pohtimiseen ja loppu oli kaikkea muuta. Kaikkea muuta mielenkiintoista. Christien etsiväjuttuja lukiessani olen tottunut siihen, että juttua todella tutkitaan kaiken aikaa, vihjeitä tulee jatkuvasti ja kehystarinassa ei ole paljoakaan löysiä, joka ei tukisi tutkimuksia. Tämä kirja oli piristävä poikkeus ”dekkareiden” joukossa. Perinteisen dekkarin nimittäin kuvittelin lainanneeni.

Lopulta mua ei häirinnyt enää ollenkaan, vaikka tutkimuksia suoritettiin vain muutaman sivun verran alussa, keskellä ja lopussa. McCall Smith osaa nimittäin kirjoittaa niin mukavasti, että tekstiä luki ihan ilokseen.

Olen myös kiinnostunut muista kulttuureista, joten senkin puolesta tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus. Opin mm., että kirjassa paljon käytetyt Mma ja Rra ovat Botswanassa puhutun Setswanan kielen termejä, joilla kunnioitetaan naisia ja miehiä.

Aurinkoa sun viikonloppuusi 🌻

Halaten, Erja

IG sydanmuruja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Minä

Lämpimästi tervetuloa mun sivulle <3

Olen Emppu, 45 vee. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan. Liikunta, lukeminen ja etenkin kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä. Lopettelin vuoden 2022 alkupuolella kahdenkymmenen vuoden yrittäjyyden kaupan alalla ja tällä hetkellä keskityn lastenkirjakässärin eteenpäin viemiseen.

Eri kulttuurit ja maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan myös postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Emppu

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi Jamar Oy joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltalainen maltankoira migreeni Minä Netflix parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

Mun Olipa kerran-tarinablogini

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com