Näin toukokuulla käynnistyy aina keskustelu siitä, pitäisikö opettajille ostaa lahjoja. Osa on sitä mieltä, että palkka riittäköön opelle kiitokseksi tehdystä työstä. ”Ei sitä kukaan kaupan kassallekaan lahjoja tuo”. Toisille asia on selviö. Ilman muuta muistetaan kovan vuoden vetänyttä opettajaa. Häntä, joka monin eri tavoin pitää huolta meidän pienistä ihmisistä. Monta tuntia viikossa. Vastaillen vanhempien huoliin jopa vapaa-ajallaan.
Jo omassa lapsuudessani oli tapana viedä opettajalle viimeisenä koulupäivänä jotain muistamista. Niinpä olen siirtänyt saman tavan sujuvasti omille lapsilleni. Ja onhan tuosta aikojen saatossa muodostunut omanlaisensa siirtymäriitti kesälomalle. Vähän kuin Suvivirrestäkin. Kun opettaja seisoo kukkia täynnä olevan pöydän takana juhlavaatteet päällä, kesä voi alkaa.
Koitan hankkia aina jotain, joka ei jää ns. ”ikuiseksi muistoksi” olohuoneen kaappiin. Jotain, joka tulee arjen pyörteissä käytetyksi jossain vaiheessa. Esimerkiksi kerran ostin erikoisen kauniin karkkirasian ja siihen mukaan kolme pakkausta kesäkukansiemeniä. Ikäänkuin paikkaamaan perinteistä kukkakimppua. Voihan niitä istuttaa vaikka parvekelaatikkoon, jos ei ole omaa pihaa.
Joskus lahja opettajalle hommataan porukalla. Useimmiten päädytään lahjakorttiin, jolla opettaja saa ostaa, mitä haluaa. Tällaisiin porukkahankintoihin kannattaa kuitenkin varata aina reilusti aikaa sillä,
- 20-30 ihmisen viestiketjut eivät ole kovin helppo tapa hoitaa hommaa, jossa vaihdetaan mielipiteitä.
- Aina, kun joku asia päätetään, ilmaantuu viime hetkellä joku, joka tekee uuden (jonkun mielestä) paremman ehdotuksen ja koko keskustelu aloitetaan alusta.
- Suunnilleen kaikki haluavat aina osallistua, mutta toteuttamiseen saa odotella vapaaehtoisia päiväkaupalla.
- Ja kun joku alkaa toteuttaa ja kertoo muille miten, on jollakin aina parempi ehdotus, miten juttu kannattaisi tehdä.
Olenkin näissä yhteishankinnoissa sitä mieltä, että he, ketkä kaikenlaisia muutoksia ehdottavat, hoitavat sitten ehdottamansa homman ja siitä käytävän keskustelun loppuun saakka. Jokainen varmasti löytää sen verran aikaa arjestaan, että siihen pystyy. Muuten on liian helppoa ehdottaa vaikka kuuta taivaalta ja jäädä odottamaan, että joku muu sen hakee.
Meidän lasten luokilla on hankittu yhteislahjoja vain silloin, kun opettajat ovat vaihtuneet. Tavallisen kortin sijaan keksittiin noina vuosina seuraavanlainen idea:
Jokainen luokan oppilas tekee kotonaan oman ”korttinsa” A4-kokoiselle paperille / pahville. Piirtää, maalaa, tekee runoa, kirjoittaa muistoja opettajan kanssa vietetystä ajasta, kiitoksia tms. Millaisen itse kukin haluaa tehdä. Lopuksi nimi kulmaan ja tarrakuva viereen. Paperit kerätään tiettynä päivänä ja kootaan kansioksi.
Lopputulemana opettaja saa albumin, jossa on varmasti jokaisen oppilaan näköinen tervehdys. Ja kuvien kanssa muistot lapsista säilyvät vaikka ikuisuuksia.
Suloista viikonloppua ❤
Halaten, Emppu
IG sydanmuruja