Kuinka moni on kirjoittanut ihan oikeita rakkauskirjeitä murulleen? Kynäillyt aitoja paperiversioita persoonattomien puhelinviestien sijaan?
En edes muistanut sellaisia tehneeni, mutta taas kerran vaatekaapin karsintasiivous yllätti. Sen lisäksi, että löysin neljä laukkua, joita en muistanut olevan edes olemassa, törmäsin myös laatikkoon, jonka kyljessä lukee mun ja mieheni nimet. Sydämen kanssa.
Huomenna 01.04. on paitsi Aprillipäivä, myös Lukeminen on hauskaa-päivä. Ja mikäs sen hauskempaa, kuin käydä läpi papereita, joita on kirjoitellut 27 vuotta sitten. Kamalassa rakkaudentuskassa ja ikävässä, kun oma mussukka oli melkein vuoden harmaissa ja asutin sen hetken yksikseni meidän ekan yhteisen asunnon neliöitä.
Jos odotin nostalgiaa, sitä en saanut. Myötähäpeää senkin edestä. Miten hemmetissä olen osannut valuttaa paperille sellaista siirappia? Sellaisia lempinimiä? Sellaisia tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita, että sitoutumispelkoisempi mies olisi ottanut jalat alleen jo otsikon luettuaan.
Suorastaan kiemurtelin tuolilla lukiessani rivejä eteenpäin. Ja ajattelin, että lapsilla tulee joskus olemaan hulvattomia hetkiä, kun he kaivavat nämä kirjeet meidän jäämistöstä 🙈
Mieheni kirjeitä ja kortteja armeijasta oli myös joukossa. Osa niistä ei jäänyt yhtään jälkeen omista lurituksistani.
Ihana, nuori, vihreä rakkaus ❤
Kirjeitä me ei enää kahdenkymmenenseitsemän vuoden jälkeen olla tehty toisillemme. Viestejä lähetellään kyllä. Lähes päivittäin.
Suurin osa niistä koskettelee arkisia, hoidettavia asioita, mutta joukossa on myös tunnepitoisempaa vuodatusta. Muistutusta siitä, että ollaan samaa joukkuetta ja rakkaus on yhä elossa.
Silloinkin, kun mulla oli korona ja mieheni nukkui takkahuoneessa, wappailtiin ne päivät huumoriviestejä ja hassuja videoita toisillemme. Kysyttiin vielä illalla mitä kuuluu.
Kun hän on työreissulla tai jossain muualla matkassa, hän laittaa kuvia maisemista. Myös lasten puhelimiin. Iltaisin viestitellään vielä hyvät yöt ja sydämet. Aamuisin huomenet.
Yhteyden säilyminen tavalla tai toisella on ihmissuhteissa tärkeää. Tänä päivänä yhteydenpitoa ei ainakaan voida enää helpommaksi tehdä. Tekniikka ja erilaiset sovellukset mahdollistavat vaikka mitä.
Vaikka paljon viestejä lähetänkin, olen sitä mieltä, että on edelleen ihan erityisen hienoa saada oikea kirje. Tämä sama tunne on useimmalla lapsella. Kun menet postilaatikolle ja näet kuoren, jossa on oma nimesi ihan kynällä kirjoitettuna, se säväyttää. Se saa uteliaaksi. Se lämmittää. Sillä jokainen meistä tietää, kuinka helpon tien takana viestin lähetys on. Mutta kun joku näkee sen vaivan, että vuoksesi ottaa kirjoitusajan, miettii sinua sanoja valitessaan, hankkii postimerkin ja vie koko komeuden postiin, on se jotain aivan erityistä. Se koskettaa.
Rakkaudella, Erja