Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
Sydänmuruja

Sisältää valitusta

Posted on 6.5.2022

Tässä sitä taas ollaan. Eletään viikosta toiseen särkylääkkeiden ja lihasrelaksantin varassa. Parempaan päin lähtenyt kunto teki jälleen oharit ja palasi huonommalle asteelle. Tosin uusilla asetuksilla höystettynä. Tällä kertaa jokin puuduttaa myös jalkoja, lonkista kantapäihin saakka.

Ehdin olla monta aikaa jo riemuissani. Pystyn tekemään taas asioita! Pudotus oli siksi tällä kertaa henkisellä puolella niin raju, että alkaa olla vaikeaa jo pitää toivoa yllä.

(Kuva Instasta. Ajatusmaailma ja Maria Vakkuri.)

Olen yrittänyt kävellä muutaman sata metriä edes joka toinen päivä. Viikata pyykkiä ja käydä joskus kirjastossa. Mummovauhdilla, mutta kuitenkin.

Olen yrittänyt kirjoittaa, mutta tulee niin mustaa blogitekstiä, ettei sitä ihan kaikkea viitsi tänne vuodattaa (vain tämän). Kirjakässäriä oon tekstannut manuaalisesti vihkoon ja siirtänyt siitä koneelle, kun on ollut parempi hetki. Onneksi Wordissa on sanelukone, joka kääntää puheen tekstiksi, kun oikein paha päivä tulee lihasjumissa kohdalle.

Olen itkenyt, kironnut, manannut ja kysellyt miksi. En pysty autossakaan matkaamaan puolta tuntia pidempään, joten kaikki reissut on tehtävä aikalailla pienen matkan säteellä. Tänään meinasin pyörtyä kaupan hyllyjen välissä, kun selkää ahdisti äkisti niin, että henki salpautui pystyasennossa.

Mulla on monia unelmia, jotka ovat vaan odottaneet hetkeä, jolloin on tarpeeksi aikaa toteuttaa niitä. Nyt, kun työtkin loppuivat ja aikaa olisi enemmän, en pystykään. Pitäisi vaan levätä ja liikkua kohtuudella. Jättää kaikki muu väliin. Jättää elämä väliin.

Turhauttaa. Kaikki tuntuu taas tänään niin helvetin epäreilulta. Kuin elämä olisi pidossa. Odottaen, että joku sellainen ihminen vastaa, joka osaisi joskus kertoa, mikä mun oireita pitää edelleen yllä.

Ja mikä siihen auttaisi.

Toivoa etsien, Emppu

P.S Ottakaa ihmeessä seurantaan nuo Maria Vakkurin runot. Niitä ei voi lukea liikuttumatta.

IG sydanmuruja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Minä

Lämpimästi tervetuloa mun sivulle <3

Olen Emppu, 45 vee. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan. Liikunta, lukeminen ja etenkin kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä. Lopettelin vuoden 2022 alkupuolella kahdenkymmenen vuoden yrittäjyyden kaupan alalla ja tällä hetkellä keskityn lastenkirjakässärin eteenpäin viemiseen.

Eri kulttuurit ja maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan myös postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Emppu

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi Jamar Oy joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltalainen maltankoira migreeni Minä Netflix parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

Mun Olipa kerran-tarinablogini

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com