Ensimmäinen kuukausi vailla työtä on ollut täynnä monenmoisia tunteita. Ensin ympärivuorokautisen vastuun loppuminen tuntui fyysisenä keveytenä. Sen jälkeen seurasi ahdistus siitä, löydänkö enää loppuikänäni mitään, minkä hallitsen niin hyvin, kuin edellisen ammattini. Tämän vaiheen jälkeen kipuilin sitä, mikä mun paikkani enää maailmassa on. Nyt olen päässyt kohtaan, jossa suunnittelen tulevaa ja olen alkanut miettiä, miten yhdistän kaikkein parhaiten intohimoni kirjoittamiseen sekä työn.
Tänä aamuna istuin pitkästä aikaa ihan koneen äärelle ja kirjoittelin 14 saateviestiä. Lähetin ”pikkuisiani” maailmalle. Tätä lastenkirjakässäriä on hiottu pitkään ja nyt jännittää, millaisen vastaanoton se kustantamoissa saa. Monella menee vastauksissa useampi kuukausi, sillä koronavuosi on kuulemma innostanut suomalaisia kirjoituspuuhiin enemmänkin ja kässäreitä tulvii kustantamoihin ovista sekä ikkunoista.
Toisena vaihtoehtona oon miettinyt omakustannetta, joissa löytyy mahdollisuuksia laidasta laitaan. Joissain autetaan kässärin ja taittamisenkin kanssa, joissain paikoissa saa neuvoja ja apuja myös markkinointiin. Pitänee alkaa tehdä niistäkin vertailua sekä etsiskellä kuvittajaakin jo valmiiksi. Olisi kiva kuulla, jos täällä on joku, joka on tuollaisen omakustanteen teettänyt. Millainen prosessi se on ja onko kantanut hedelmää?
Meillä on ollut tuo kodinhoitohuoneen seinä työn alla jo pidemmän aikaa. Oon toivonut siihen maalia, mutta en ole oikein osannut valita. Harmaa tuntui turhan tylsältä, koskapa vastakkaisen seinän kukkatapetti loistaa värejä metrien päähän, mutta mikään muukaan ei tuntunut oikealta. Kunnes.
Satuin näkemään kuvan salvianvihreällä maalatusta seinästä. Sävy tarttui mieleen ja sydämeen ja se oli sitä myöten selvä. Halusin vihreää, joka taittaa hiukan harmaaseen. Kun käytiin rautakaupassa, löysin mieleiseni sävyn parissa minuutissa Tikkurilan värilastuista. Nyt seinällä on Nefriitti lisäämässä vanhan ajan tunnelmaa ja minä hehkun tyytyväisyyttä.
En oo koskaan ollut mikään rohkea värien käyttäjä sisustuksessa. Puhumattakaan vaatetuksesta. Pikkuhiljaa iän myötä, on mieli alkanut kuitenkin haluta värejä ympärilleen. Tummempi väri korostaa jotenkin kauniisti vaaleita huonekaluja ja tuo ovet sekä ikkunat kauniimmin esiin. Tietyt sävyt tuovat kodikkuutta, tietyt arvokkuutta.
Seuraavaksi väriä saavat saunamökin seinät ja sisäsauna käsitellään värillisellä suojalla, jossa oli mukana hiukan hohdetta. Laitan niistä kuvaa myöhemmin.
Ja lopuksi ihania uutisia! Oon vihdoinkin alkanut parantua niistä kamalista oireista, jotka ovat piinanneet mua elokuulta saakka. Ainakin monta askelta on nyt menty eteenpäin, kun särkylääkkeitä olen pystynyt vähentämään ja kävelin viikonloppuna molempina päivinä jo kilometrin!
Sitä onnen tunnetta, kun kävelyn jälkeen istuin takapihalla auringossa ja katselin, kun kaksi joutsenta lensi yli. Olin vihdoin ulkona. Olin vihdoin jaloillani. Tunsin taas itseni toiveikkaaksi.
Suloista viikkoa sulle ihana❣
Halein, Emppu
IG sydanmuruja