Tässäpä aihe, josta etsin nettikirjoituksia kesällä, kun alettiin miettimään meidän yksivuotiaalle Maltankoiralle kaveria. Jo yhden koiran hankinta pitää miettiä ajan kanssa ja tarkkaan harkiten, mutta entä toinen? Meneekö kaksi siinä samassa, kuin yksikin? (Kuulen jo mieheni nauravan). Omassa lapsuuskodissani oli kaksi tiibetinspanielia (kuopus sanoi viisivuotiaana niitä sniibelinsnaabelinkoiriksi), joten tassuduo sinänsä oli tuttu juttu. Toisaalta, nuorena…
Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla…
Istuin eilen iltateen äärellä keittiössä ja lueskelin siinä samalla kirjaa. Hetkeä myöhemmin meidän pikku koira kipsutteli pöydän alle ja käyttäytyi sen verran oudosti, että kiinnitti heti huomioni. Lucky ravisteli päätään, kutitti korvaa ja hankasi tassulla silmäänsä. Ajattelin, että kaveri on löytänyt punkin mukaansa jostain pusikosta ja koittaa häätää sitä pois. Siispä houkuttelin koiraa pöydän alta…
Siitä on nyt suunnilleen kahdeksan kuukautta, kun haettiin meidän pieni tassutoveri kasvattajilta kotiin. Pikkuisen ensimmäinen matka taittui mun sylissä. Hän nukkui alun ihmettelyn jälkeen sikeästi koko loppumatkan – lämpimän, emoltaan tuoksuvan peiton sisällä. Muistan edelleen tuon hennon, kilon painoisen, kahdelle kämmenelle mahtuneen pennun. Tuntui, ettei mitään niin pientä ja haurasta voi olla olemassakaan. Hän tuntui…
Voisi sanoa, että lähes jokaisessa perheessä tullaan joskus siihen tienristeykseen, jossa mietitään (= mangutaan) lemmikin hankkimista ja useimmissa tapauksissa aloite lähtee hoivavietin pyörteissä kieriviltä lapsilta. Monessa perheessä toinen vanhempi liittyy oitis innolla kuoroon, kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa yksi liikkuva osa lisää muutenkin kiireiseen arkeen. Sillä ehdolla, että te sitten myös hoidatte sen!…
Helouhelou ihanaiset! Mitä teille kuuluu? Etäopiskelua mennään kolmatta viikkoa ja tämän perheen äiti on oppinut jo käyttämään Google Classroomia, liittymään Meetiin, lähettämään Youtuben videoita WhatsAppilla ja jakamaan oman sijaintinsa toisille Google Mapsissa. (Joo, oon täysi puujalka sovellusten maailmassa, joten nämä ei oo todellakaan olleet mulle itsestäänselvyyksiä tähän saakka). Lisäksi olen tässä sivussa kerrannut genetiivin, partitiivin…
Ollaan perinteisesti oltu syyslomalla jossain reissun päällä kotimaassa. Viime vuonna ostettu mökki ja pari viikkoa kotona ollut hauvavauva ottivat tänä vuonna kuitenkin selkävoiton kotinurkkiin jäämisen puolesta. Käytiin tutustuttamassa pikku koiraa mökkimaisemiin parin päivän ajan. Mielenkiintoisinta antia hänen mielestään olivat maan kuorruttaneet havunneulaset, puunlehdet ja kävyt. Sekä joka puolella kasvavat sienet. Lucky juoksee pihassa ilman hihnaa…
Monien sattumien summana saatiin meidän hauvavauva kotiin lauantaina. Hän on nyt kaksi päivää (ja yötä) ehtinyt valloittaa meidän sydämiä ja voi pojat – sen hän kyllä osaa <3 Nyt löytyi kunnon saalis. Meillä kävi siis siten, että koirapoika, jota aluksi odotimme, ei kasvanutkaan odotetusti. Tämä meille tullut oli häntä viikon nuorempi ja silti kooltaan puolet…
Kun koirakuume iskee, polttelee monesti niin kauan, että se on sitten menoa. Me ollaan päästy haaveessa nyt niin pitkälle, että pennun kotiutumiseen on enää (vielä!!) hiukan vajaat kaksi viikkoa aikaa. Koira-aitaa on vedetty jo piha puoliksi. Toinen puoli pitäisi vielä laittaa. Ensi viikolla lähdetään porukalla hankkimaan pienelle ekoja varusteita kotiin valmiiksi, aloituspakkaus saadaankin kennelistä. Paljon…