Istuin eilen iltateen äärellä keittiössä ja lueskelin siinä samalla kirjaa. Hetkeä myöhemmin meidän pikku koira kipsutteli pöydän alle ja käyttäytyi sen verran oudosti, että kiinnitti heti huomioni.
Lucky ravisteli päätään, kutitti korvaa ja hankasi tassulla silmäänsä. Ajattelin, että kaveri on löytänyt punkin mukaansa jostain pusikosta ja koittaa häätää sitä pois. Siispä houkuttelin koiraa pöydän alta kainaloon ja naaman tullessa esiin, huomasin toisen silmän olevan puoliksi umpeen muurautunut.
Reppana pieni oli ihan apea ja niin surkean näköinen, kuin vain koira voi ikinä olla. Silmäkulmassa tai sen ympärillä ei näkynyt mitään, mikä olisi valaissut asiaa, joten pääteltiin silmän saaneen osumaa ampiaisen kohtaamisesta. Lucky oli koittanut jo aiemmin päivällä metsästää maa-ampparia suuhunsa. Sillä kerralla olin saanut jalan eteen.
Eläinlääkäri ohjeisti puhelimitse antamaan meidän 3,5 kiloiselle haukulle vajaan puolikkaan kyytabletin. Mietin miten ihmeessä saan sellaisen menemään vastahakoiselle koiralle, joka kaiken lisäksi arasteli pistoksen takia naamaansa koskemista. Lauantaimakkaran paloihin piilotettu, jauhettu lääke meni kuitenkin heittämällä.
Lääkkeenoton jälkeen koira simahti ihan täysin eikä oikein jaksanut edes päätään nostaa. Myös jalat näyttivät olevan heikohkot ja horjuvat. Juotettiin hänelle vettä lusikasta ja kämmeneltä, jonka jälkeen hän nukahti. Lucky nukkui, nukkui ja nukkui, reagoiden hyvin vähäisesti jutteluun ja kosketukseen.
Lähdin itse etsimään pihalle syyllistä. Muistin rannassa, kuntan reunassa olleen kolosen, johon koira oli päivällä yrittänyt työntää kuononsa. Tuolloin olin saanut houkuteltua sen tutkimusmatkan nameilla loppumaan. Olin juuri ennen iltapalaa nähnyt Luckyn tuolla samaisella pihan puolella ja mietin, josko se olikin itsekseen jatkanut kaivamistaan ja löytänyt jotain.
Käärmeen pelossa lähdin pitkä keppi kädessäni nostelemaan samalta suunnalta varpuja ja juurakoita. Tökkiessäni koiraa kiinnostaneen kuopan suuaukkoa, sain äkisti seurakseni kimalaisen. Ja toisen. Ne pyörivät kuoppaa ympäröivissä puolukankukissa, joten mietin niiden olevan keruumatkalla.
Painelin kepillä pehmeää sammalkohtaa pari kertaa vailla suurempaa tulosta. Kimalaisduo jatkoi tyynesti hommiaan. Sitten fiksuna tyttönä menin nostamaan ison kuivan sammalkerroksen ylemmäs kuopan päältä ja voi hemmetti… Kymmenkunta kimalaista pörähti saman tien esille ja minä sain jalat alleni. Yksi takaa-ajaja seurasi mua aika pitkälle juostessani polkuja pitkin takaovelle.
Viime yön nukuin huonosti tarkkaillessani pientä, tiheästi hengittävää, yliväsynyttä tassukaveriani. Sieluni silmin näin, miten meidän rakkaalle pätkälle olisi voinut käydä.
Jos koko se porukka, joka tunki esille samanaikaisesti mun jalkoihin, olisi hyökännyt Luckyn kimppuun, en usko, että koira olisi selvinnyt hengissä. Niin voipuneeseen kuntoon tuo yksikin pistos sen sai. Luin vielä netistä, että kimalainen saattaa pistää useitakin kertoja, sillä sen myrkkypistin ei irtoa, kuten mehiläisellä.
Tänä aamuna meidän pieni tassukka heräsi pitkien unien jälkeen silmä parantuneena, mutta itse vielä hiukan väsähtäneenä. Päivän edetessä, hän sai energiansa takaisin ja nyt tuo ihanuus touhuaa taas vilkkaana entiseen malliin.
Päivänpaisteterveisin,
Emppu