Meidän toukokuu on kalenterissa näyttänyt jo useamman vuoden ajan aikamoiselta sekametelisopalta. Keväiset viikonloput ovat täyttyneet ajatustakin nopeammin kaikenlaisesta menemisestä, tekemisestä, muistamisesta ja valmisteluista. Toukokuu on mun mielestä vähän kuin maratonin viimeinen kilometri (jota en ole koskaan edes juossut). Kohta ollaan perillä, kesäloma näkyy jo nurkan takaa. Vielä vähän kun jaksaa puristaa, niin pääsee hyvin ansaituille…
Tekijä: erja
Elämäni naiset
Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima….
Uutta keittiöön ja pihalle
Jokainen tuntee sisustus- ja suunnittelukärpäsen. Talven se uinuu horroksessa lataamassa itseään ja iskee täysin voimin sitten kevään kynnyksellä. Ainakin tähän osoitteeseen. Kärpänen karttelee jostain syystä mun miestä ja onnistuu aina lentämään hänen ohitseen. Loppujen lopuksi mies saa kuitenkin voittoisan arvan ja pääsee osallistumaan. Toisinaan hän saa olla jopa projektin (sohvaa ja kirjahyllyä) kantava voima, kun…
Postaus runomuodossa
Heippa ihanat❣ Tiistaisen ”Hyvän runouden lukupäivän” kunniaksi, kirjoitin tämänkertaisen blogitekstin runomuotoon. (Hyvästä runoudesta ei tämän kohdalla voi puhua, mutta tulipahan koitettua. Ja kivaa oli). Alkoi mieli janota jotain uutta, ainaisen saman sijaan vaihtelevuutta, sain keväisen sisustusinnostuksen, (teen siitäkin oman postauksen). Keittiöstä työt alettiin, peittyi seinä vaaleaan paneeliin, mies luuli – ”Oli tämä tässä”, astui toiveissaan…
Koulut auki? Hei haloo!
Löytyykö täältä ketään muuta, jolla korona alkaa tulla pikkuhiljaa korvista ulos? Tieto tästä ennennäkemättömästä tappajasta lisääntyy pikkuhiljaa, mutta silti sen kulkua on vaikea ennustaa millään saralla. Jatkuvasti tulee päivitettyä tietoa mahdollisista uusista leviämistavoista, riskitekijöistä, jälkitaudeista ja ennakoivista oireista. Maita vertaillaan keskenään ja mietitään, kuka on valinnut tehokkaimman strategian ja kuka selviää pienimmillä kolhuilla. Valitettavasti se…
Yksi monista karanteenipäivistä
Tykkään lukea paljonkin toisten ihmisten tavallisesta arjesta kertovia juttuja. Siitä, kuinka muissa perheissä hanskataan kodinhoito, kuljetukset, työt, harrastukset ja kaikki muu siihen päälle. Toisinaan sitä löytää hyviä ideoita omaankin päiväänsä, toisinaan saa ihan uutta näkökulmaa joihinkin asioihin. Olen viime vuoden puolella tehnyt kerran tällaisen postauksen. Meidän normi arkipäivästä. Halusin tehdä sellaisen uudestaan nyt, kun eletään…
Lemmikki, meillekö?
Voisi sanoa, että lähes jokaisessa perheessä tullaan joskus siihen tienristeykseen, jossa mietitään (= mangutaan) lemmikin hankkimista ja useimmissa tapauksissa aloite lähtee hoivavietin pyörteissä kieriviltä lapsilta. Monessa perheessä toinen vanhempi liittyy oitis innolla kuoroon, kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa yksi liikkuva osa lisää muutenkin kiireiseen arkeen. Sillä ehdolla, että te sitten myös hoidatte sen!…
Unelmana täydellinen elämä?
Toisinaan, kun aikuisiällä kipuilee outouksiensa kanssa, sitä miettii minkälaisen diagnoosin olisi mahtanut saadakaan, jos olisi lapsuudessa tällaisilla ominaisuuksilla mennyt tutkimuksiin. Sillä se tässä matkan varrella on neljänkymmenen vuoden aikana tullut varmaksi, että ns. ”normaalin kirjoissa” ei ole täällä kukaan. Omaa toimintaani kautta elämän on leimannut eräänlainen perfektionismi asiassa kuin asiassa. Toisinaan mielen joustamaton kaipaus siistiin…
Meidän pääsiäinen
Heissulivei❣ Puhelimesta löytyi niin paljon kuvia liittyen tähän pääsiäisen aikaan, että valitsin niistä otannan tännekin. *** Nettikauppojen sivuja on tullut selattua viime aikoina enemmänkin. Meidän olohuoneen yksi seinä kaipaa uutta tapettia ja hartaan etsinnän jälkeen löysinkin yhden hyvän vaihtoehdon Photowallin valtavasta valikoimasta. Mies on myös ihan ääri-innoissaan asiasta ja etenkin seitsemän vuodan valokuvantarkasta kohdistamisesta. Hän…
Kuka muistaa vielä?
Tästä taitaa tulla oikea nostalgiatykitys. Somea selatessani, kun oon viime aikoina jostain kumman syystä muistellut kaikenlaisia entisajan juttuja. Kuten puhelinkoppeja, karkkimerkkejä, limupullojen läppäkorkkeja, kolmekymmentä vuotta vanhoja ohjelmia sekä ekaa kännykkää, jonka sain yhdeksäntoistavuotiaana ja joka oli suurin piirtein puolikkaan halon kokoinen. (Mun miehellä oli omalle luurilleen vielä ”kätevä”, vyöhön tarranauhoilla sidottava säilytyspussi. Voitte vaan kuvitella,…