Agatha Christien dekkarit noudattavat varsin usein samantyyppistä kaavaa. Tapahtuu rikos ja kaikki todisteet osoittavat tiettyyn suuntaan. Lopulta asioita uudenlaisesta näkökulmasta katsottuna, oikea syyllinen löytyy ja hänen henkilöllisyytensä on usein yllätys. (Christie oli varsin taitava johtamaan lukijaa harhapoluille. Ainakaan itse en ole osunut kuin kaksi kertaa oikeaan yrittäessäni selvittää tekijää). Kun olen lukenut häneltä kaiken kirjastosta…
Hän on Happy. Meidän nelivuotias maltankoirajuniori. Ilopilleri. Ja varsinainen linssilude. Happy hakeutuu aina seuraan ja tykkää läheisyydestä. Kun katson illalla telkkaria, tuo pieni mytty makaa kyljessä kiinni ja tuhisee untaan. Kun kirjoitan, hän lojuu jalkojeni päällä pöydän alla. Huomattiin jo varhain, että Happy seisahtuu tilanteeseen aina, kun sanotaan odottaa. Hän ottaa katsekontaktin ja kuulostelee, milloin…
Heipsansaa! Mitä sulle kuuluu? Nukuitko hyvin ja onko tänään vapaata vai menetkö töihin? Me tultiin käväisemään mökillä. Kello on vasta kymmenen illalla ja pihamaa on jo pimeänä. Kosteus hiipii sisälle joka oven avauksella ja odottelen, milloin upea kuu alkaa nousta tuolta metsän takaa. (Viime kerralla se oli kuin oranssi jumppapallo – niin upea, mutta kuviinhan…
Tämä pilke-silmäkulmassa-perjantailoru sai alkunsa lapsuuteni Tappajahai-leffan nimestä. Pappa ja hai Vanha pappa kepin turvin järven rantaan astui. Laineet löivät korkealle, toinen kenkä kastui. * Pappa siirtyi laiturille, istumaan sen päähän, kannelle vanhan laatikon, kas mitä lie sen alla on? * Pitkä pätkä narua, aivan läpikuultavaa, sekä pieni pullapussi, jonka kyljessä luki Jussi * Pappa narua…
”En mä voi siltä mennä kysymään. Sehän on somejulkkis!” tai ”Oltiin tässä saunaillassa parin vuorineuvoksen ja firman maajohtajan kanssa.” tai ”Sillä on erivapaus tehdä asioita, koska se tunnetaan joka paikassa.” Tuttuja tilanteita jokaiselle. On upeaa saada kehaista olleensa samoissa juhlissa yhteiskunnan kerman kanssa. Ehkä sitä on päässyt juttelemaan jonkun korkea-arvoisen ihmisen kanssa tai solminut suhteita…
Tämä on keväällä ilmestyvän lastenromaanini kantava ajatus. Maailma muuttuu koko ajan vain kiiireisemmäksi. Moni aikuinen on jo huomannut oman työtaakkansa jatkuvan vapaa-ajalle saakka. Lisääntyvä väsymys syö muulta elämiseltä tilan. Samaan aikaan kasvaa myös lasten jaksamisen taakka. Koulun ja harrastusten lisäksi some nielee suuren osan heidän ajastaan. Ja siellä jos missä luodaan illuusioita täydellisestä ihmisestä, joka…
Tuntuu juhlalliselta, kun omat merkkipäivät osuvat liputuspäiviin. Tänään nimipäivänäni juhlitaan Tove Janssonia ja suomalaista taidetta. Synttärinäni liput liehuvat Jean Sibeliukselle. (Voin silti ajella ympäriinsä ja kuvitella, että ne ovat saloissa ihan vaan vuokseni – heh 😁) Arkeen paluu toi tullessaan jokavuotisen ongelman. Nukkumatti on omaksunut kesän aikana joustavan työajan, eikä ihan helpolla tahdo palata sorvin…
Pakko myöntää, ettei aamuherätys ollut tänään helppo. Kun kesällä tottuu nukkumaan yhdeksään, tuntuu ihan krapulaiselta olla ylhäällä jo seitsemältä. Mutta kai siihen taas tottuu. Pakko. Kyseessä on kuitenkin vasta aamu numero 1 / 1 000 000 ennen seuraavaa kesää. Joo, mutta tiedättekö. Käytiin maanantaina siellä Särkänniemessä, mistä taisin jorista edellisessä kirjoituksessani. Ja myös planetaariossa, jota…
Kuusitoista vuotta sitten oltiin mieheni kanssa innokkaita Skip-bon pelaajia ja lätkittiin kortteja lähes päivittäin. Meillä oli juuri ratkaiseva erä menossa puoli kahdentoista aikaan illalla, kun mun mahassani poksahti kuuluvasti. Lapsivedet menivät ja esikoinen siellä ilmoitti olevansa valmis tulemaan maailmaan. Tuosta seitsemän tunnin kuluttua hän makasi vatsani päällä pieni pipo kallellaan salissa numero kolmetoista. Aamuaurinko nousi…
Seuraava ilmiö on tuttua mm. urheilun puolella, mutta myös muualla yhteiskunnassa. Kun menestyy, kaikki haluavat olla kavereita. Kertoa tuntevansa ja päästä lähipiiriin. Sillä kuka tietää – osa loistosta saattaa tarttua vaikka muihinkin. Jos menestyjä sitten tekee pienenkin virheen, jonka yleinen mielipide tuomitsee jyrkästi, hän saa häpeän polttomerkin, jonka kantajaa kaikki välttelevät. Kukaan ei halua enää…