Yksi kuva vuoden jokaiselta kuukaudelta. Kuva, joka on ollut jollakin tavalla merkittävä tai jonka takana on tarina.
Joidenkin kuukausien kohdalla tehtävä ei ollut helppo, sillä vaihtoehtoja olisi ollut rajattomasti. Toisten kohdalla taas jokin tietty tapahtuma nousi heti ylitse muiden. Timanttisten muistojen joukkoon, jotka tulevat pysymään ikuisesti.
Tammikuu
Vuosi 2022 alkoi haikeissa merkeissä, kun tehtiin heti tammikuun alussa kaupat meidän huoltoasemasta. Rakkaasta työpaikasta, jota oltiin luotsattu seitsemäntoista vuotta 💖
Kauppiasura oli molempien toteutunut unelma, joka yhdisti meidän rakkauden asiakaspalveluun sekä kaupan alan yrittämiseen.
Kuva on kauppasopimuksen kirjoitushetkeltä.
Helmikuu
Jos kaupantekohetki oli haikea, oli henkilökunnan hyvästely vieläkin haikeampaa. Itkettiin monet itkut jo ennen kyseistä päivää.
Muistan ikuisesti sen torstaisen aamupäivän, kun kerrottiin työntekijöille tulevasta kauppiasvaihdosta. Jännitin ja itkin.
Itkin maksaessani viimeisiä palkkoja. Kyyneleet virtasivat laskiessani vuosivapaita. Ja tulva vyöryi yli äyräitten, kun kynäilin työtodistukset. Virallisten lisäksi vielä epäviralliset, joissa kiitin kaikesta siitä, mistä en virallisessa mallissa voinut.
Pikkuhiljaa mielen ote alkaa hellittää asemasta. Kuva on taukohuoneesta, jonka seinälle jätettiin meidän viimeinen kiitos ihanille ihmisille, joiden kanssa meillä oli ilo tehdä töitä ❤
Maaliskuu
Viimein se sai meidät kiinni. Korona.
Oltiin pakattu jo laukut ja lähdössä viikon hiihtolomalle mökille, kun tehtiin varmuudeksi nenäänsä valuttavalle esikoiselle tikkutesti. Muistan edelleen kuinka mun sydän jysähti nilkkoihin tuloksen näyttäessä positiivista.
Esikoinen sairasti kolme päivää ja minä yhdeksän. 2/4 perheestä säästyi, mutta kuopus sai tartunnan viikkoa myöhemmin koulukaverilta.
Nämä koronan kotitestit ovat herättäneet myös muita muistoja pidemmältä menneisyydestä.
Kun me yritettiin esikoista ja oltiin lapsettomuushoidoissa, tein joka kierron lopussa raskaustestin. (Kyttäsin haamuviivoja vielä illalla roskiksestakin). Ja voitte vaan arvata kuinka monta testiä kului, kun se eka näytti vihdoin haaleaa plussaa ❤ Pitihän se nyt varmistaa! (About seitsemän kertaa).
Jep. Siihen testiin toivomalla toivottiin kahta viivaa. Koronatestissä pidetään peukkua yhdelle.
Huhtikuu
Tässä kuussa oli mun blogini kolmevuotispäivä! Ihan mahtavaa!
Kolme vuotta saattaa kuulostaa hyvin pieneltä ajalta, mutta mulle se on tällä saralla merkittävä. Etenkin, kun mun blogi ei keskity oikein mihinkään tiettyyn teemaan, vaan käsittelen asioita laidasta laitaan. Välillä sisustetaan, toisinaan pohditaan syntyjä syviä. Mutta joka hetkestä olen nauttinut.
Suuri kiitos sulle, kun käyt lukemassa 💕
Toukokuu
Meidän kuopuksen synttärit aloittavat meillä aina kesäajan. Hän on syntynyt 24. päivä ja juhlinta osuu lähes aina koulun kevätjuhlia edeltävään viikonloppuun.
Tänä vuonna hän täytti yhdeksän ja kaverisynttärit järjestettiin Irti maasta-kiipeilykeskuksessa Tampereella, josta kuvakin on. Ihanaa, kun taas saa kokoontua isommalla porukalla!
Kesäkuu
Tämä oli eka kesä vuoden 2001 jälkeen, kun kalenteri näytti täysin tyhjää. Kun on parikymmentä vuotta tottunut hoitamaan työasioita myös lomalta käsin ja tarvittaessa lähtemään paikan päälle auttelemaan vaikka saunan lauteilta (tehty), oli lähestulkoon outoa, kun kesää rytmittivät vain kuopuksen harrastuspäivät. (Ja niistäkin puolet jäi käymättä 🙈. Shame on me).
Kuva on mökiltä, jossa vietettiin kesäkuussa paljon aikaa. Rannalla iltatuulta tunnustelemassa meidän pieni maltapoika Happy.
Heinäkuu
Tutustuttiin viimein ihanaiseen Porvooseen hääpäiväreissullamme!
Ollaan suunniteltu tässä kohteessa käyvämme jo useampana kesänä, mutta aina se on jäänyt jonkin asian takia. (Niin oli lähellä käydä tänäkin vuonna, siitä voi lukea enemmän täältä).
Porvoon vanha kaupunki lunasti ehdottomasti kaikki odotukset. Parhaiten muistan kuitenkin lelukauppa Riimikon ❤ Ja ne kauniit, kapeat mukulakivikadut veivät mun sydämen. Tänne pitää ehdottomasti tulla joskus uudestaan.
Elokuu
Arvaatte varmaan mistä elokuun kuva koostuu. Kyllä. Meidän rakkaista kouluunlähtijöistä.
Esikoinen aloitti kasilla ja kuopus kolmosella. Harrastuspuolella vanhempi soittaa pianoa ja nuorempi käy teatteritunneilla sekä käsityökoulussa.
Esikoinen täytti elokuun alussa 14 💖 Vaikea uskoa, että hän pääsee tulevana kesänä jo ripille. Mun seitsemänkymppiset vanhemmat ovat sanoneet jo useamman vuoden ajan, että mitä enemmän ikää heille tulee, sitä nopeammin vuodet tuntuvat vierivän. Alan pikkuhiljaa allekirjoittaa tämän itsekin.
Syyskuu
Mun miehellä on synttärit syyskuussa. Me ei useinkaan osteta toisillemme mitään lahjoja, jos nyt ei löydy jotain sellaista, jota toinen oikeasti tarvitsee. (Tylsää, mutta siihen se usein menee, kun asutaan yhdessä ja kaikki tarpeellinen löytyy jo kaapeista).
Tänä vuonna ostin hänelle lahjan (älkää kysykö mitä, en muista ja se nolottaa). Sen lisäksi tämä kortti hyppäsi hyllystä syliin. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (Ja on lisäksi aivan tyyliseni).
Lokakuu
Käytiin ekaa kertaa kj (koronan jälkeen) huvipuistossa. Särkänniemen Karmivassa Karnevaalissa. Heti portilla tämä ihana kolmikko tuli vastaan! Upea TipTop Walkers 💖
Marraskuu
Meillä oli tiedossa kiireinen joulukuu, joten mökki puettiin juhla-asuun jo marraskuulla.
Tämä on meille kaikille tosi rakas paikka, jossa saa olla miten rennosti haluaa. Täällä pelaillaan paljon ja vietetään aikaa ulkosalla. Eikä stressata siivouksesta.
Joulukuu
Ollaan aina ennen joulua käyty erilaisissa konserteissa ja muutenkin on ollut paljon kaikenlaisia juhlia synttäreistä pikkujouluun. Korona-aikana kaikki taantui lähes nollaan.
Tänä vuonna uskaltauduttiin pitkästä aikaa teatterisaliin muun porukan kanssa katsomaan ihastuttavaa Saiturin joulua.
Täytyy sanoa, että vaikka pelko koronasta kulkee edelleen mukana, on ihmisen ihan pakko päästä välillä tuulettumaan johonkin. Pää tuntui ihan uudelta ja koko ihminen rentoutuneelta, kun asteltiin teatterista ulos hämärään iltapäivään.
Jos viime vuosi opetti sietämään luopumista, on tämän vuoden opetus ollut sopeutuminen uuteen tilanteeseen. Olen joutunut (ainakin toistaiseksi) antamaan pois paljon asioita, joita ennen pystyin tekemään. On vaatinut hurjasti työtä pään sisällä hyväksyä asia edes jotenkin.
Kiitos siis vuosi 2022. Opetit
- luopumista
- sopeutumista
- mielenhallintaa
- läsnäolon taitoa sekä
- kaiken rajallisuuden huomaamista.
Annoit myös runsaasti rakkautta, välittämistä, ystävyyttä sekä onnistumisen kokemuksia 💖 Niillä eväillä suuntaan uuteen vuoteen toiveikkaana.
Etsin ja otan kaikkia mahdollisia keinoja käyttööni, jotta nousisin jonain päivänä tästä suosta, johon outo oirekirjoni on mut tönäissyt. En halua luovuttaa.
Toivottavasti löydän alkavana vuonna myös lisää omaa ääntäni kirjoittajana. Luovuus vaatii rentoutta ja sitä on ollut valitettavan vähän tämän kaiken terveyspaniikin keskellä. Pitää alkaa ottaa määrätietoisesti aikaa vain pelkälle olemiselle.
Ihanaa alkavaa vuotta sinulle 💖 Kaikkea hyvää!
Halauksin, Emppu
IG Sydänmuruja-blogi