Olen aina lukenut ihaillen tarinoita ihmisistä, jotka ovat tarttuneet hetkeen. Hypänneet pois tutusta ja turvallisesta, tietämättä itsekään, mihin lopulta päätyvät. Näistä irtiotoista on usein seurannut kyseisille ihmisille onni. Seesteisyys ja rauha. Elämä, joka tuntuu vihdoinkin omalta.
Jokainen tietää tunteen, kun puuduttaa. Kun elämässä jokin jumittaa paikoillaan, mutta silti ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Muutos pelottaa. Olisi turvallisempaa vain jäädä entiseen. Ja jämähtää siihen. Jatkaa samalla junalla niin pitkälle, kuin raiteita riittää.
Näitä tunteita on tullut pyöriteltyä paljon viime kuukausina, kun tehtiin mieheni kanssa päätös myydä yritystoimintamme eteenpäin. Lopettaa alalla, johon olemme kasvaneet alle kaksikymppisistä asti.
Kun on 45-vuotias ja ekaa kertaa lukion jälkeen tilanteessa, jossa ei tiedä mitä jatkossa tekisi, olo on aika villi. Vapautuminen 20 vuotta kestäneestä, ympärivuorokautisesta vastuusta tuntuu ihan fyysisesti. Kuin saisi siirtää suuren kivirepun jonkun toisen kannettavaksi. Toisaalta haikeus tuttua työtä ja tuttuja ihmisiä kohtaan on valtava. Monet itkut on tullut itkettyä jo nyt.
Samalla, kun sitä nauttii tästä oudosta vapautumisen tunteesta, pelkää, ettei keksikään mitään uutta juttua. Ettei löydäkään enää mitään, joka sytyttää samalla tavalla, kuin tämä ammatti on alkujaan sytyttänyt. Kun työ ei tuntunut lainkaan työltä ja vapaahetkinäkin sitä hakeutui työasioiden pariin.
Meidän päätös näin suureen elämänmuutokseen lähti siitä, että ollaan tehty tätä samaa hommaa koko työikämme. Ollaan aina oltu huoltoasemalla. Ensin töissä toisella, sen jälkeen yrittäjinä. Viime vuosina palo on vain alkanut hiipua. Pikkuhiljaa sitä on huomannut, ettei pysty enää antamaan itsestään tarpeeksi toiminnan kehittämiseen. Haluaa tietää, mitä muuta maailmasta vielä löytyy.
Kun meidän aseman kauppiasvaihto toteutuu 21.02.2022, me hypätään ihan tyhjän päälle. Kummallakaan ei ole valmista suunnitelmaa tulevaisuuteen. Pidetään ns. välivuosi, jonka aikana sitä voi katsella ympärilleen ja miettiä, mikä kiinnostaa.
Itse olen jo etsinyt netistä opiskelujuttuja. Kirjallisuus ja kirjoittaminen kiinnostavat kovasti. Yksi haaveeni on aina ollut kirjoitella freelancerina lehtiin, joten ehkä lähden viemään unelmiani johonkin senkaltaiseen suuntaan.
Toinen haaveeni liittyy uuden liikkeen perustamiseen, mutta sen aika ei ole vielä. Jännä nähdä, mitä tästä kehittyy!
Ilolla viikonloppuun 😊💖
Emppu
IG sydanmuruja