Olen aina lukenut ihaillen tarinoita ihmisistä, jotka ovat tarttuneet hetkeen. Hypänneet pois tutusta ja turvallisesta, tietämättä itsekään, mihin lopulta päätyvät. Näistä irtiotoista on usein seurannut kyseisille ihmisille onni. Seesteisyys ja rauha. Elämä, joka tuntuu vihdoinkin omalta. Jokainen tietää tunteen, kun puuduttaa. Kun elämässä jokin jumittaa paikoillaan, mutta silti ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Muutos pelottaa….
Kun puhutaan työpaikkakiusaamisesta, vaaditaan usein pomon päätä vadille. Useinkaan kärjistyneen tilanteen juurisyy ei kuitenkaan tarkemmin tarkasteltuna ole johtajassa. Halua puuttua ja auttaa olisi kyllä, mutta tämän päivän työsuhteet ovat niin suojeltuja, että puuttuminen on todella vaikeaa. Otetaan esimerkki. A tyrannisoi muuta porukkaa. Hän tulee töihin tervehtimättä ketään, jättää suuren osan hommista muiden niskoille, valittaa aina…
Yrittäjä on vähän hassu ammattinimike. Siitä tulee sellainen fiilis, ettei koskaan saada mitään aikaan, sen kun yritellään vaan. Tai saattaahan se joskus niin ollakin : ) Mun mielestäni yrittäjyys on enemmän elämäntapa. Henkilökohtaisen elämän ja yrityksen pyörittämisen raja on joskus kuin veteen piirretty viiva. Ne nivoutuu ainakin meillä toisiinsa aika saumattomasti. Kotona voidaan hoitaa työasioita…