Kuinka paljon murhetta voikaan tuoda tullessaan satuhahmo, joka äidin harvalla päällä varustettuna unohtaa illan väsymyksessä tärkeän tehtävänsä?
Ekaluokkalaiselta irtosi ties kuinka mones maitohammas. Osan niistä hän on säästänyt pussiin (en tiedä miksi), kaksi hän on jättänyt hammaskeijun noudettavaksi.
Olen puhunut hänet ympäri (samoin kuin esikoisen aikanaan) tuosta klassisesta ajatuksesta, että irronnut hammas tulisi jättää tyynyn alle. (Kaivelepa sitä sieltä keskellä yötä, kun lapsen pää nököttää tyynyllä tukevasti). Sen sijaan lapset ovat jättäneet hampaan johonkin pöydän reunalle tms. vastaavaan (helpompaan) paikkaan.
Jo esikoisen kohdalla se hemmetin ammattitaidoton hammaskeiju unohti puolet jutusta. Esikoinen tuli aamulla ihmettelemään, että hammas on viety, mutta rahaa ei ole. Katselin vauhkona ympärilleni ja koitin napata selitystä jostain lennosta. ”Ööööööm… tuota…. siltä varmaan loppui kolikot kesken ja…. se tuo varmaan ensi yönä sitten sen rahan”. Sitten painelin kiireellä aamupalan välissä ”muka vessaan” ja teippasin siellä hammastahnatuubin korkkiin kaksieuroisen kiinni. Poika oli onnellinen löytäessään hammasrahansa sieltä.
Tämä elokuinen aamu aukeni puolestaan harmillisena meidän kuopukselle. Hän laittoi illalla luottavaisena irronneen hampaansa nukkekodin yläkerran pöydälle. Mietti vielä mahtaako keiju sen sieltä löytää. Minä vakuutin, että ilman muuta. Kirjoitin itselleni muistilapun hammasrahasta vielä keittiön pöydälle ja pyysin miestäkin muistuttamaan asiasta ennen nukkumaanmenoa.
Aamuyöstä tyttö oli kömpinyt meidän väliin ja hänen siinä aamulla heräillessään jäykistyin äkkiä pelästyksestä paikalleni. Herranen aika! Olin unohtanut sen hampaan ja rahan ihan kokonaan!
Vedin tytön kylkeeni kiinni halaukseen, koputin toisella kädellä miestäni olkapäähän ja viitoin hänelle äänettömästi hammastani ja tytön huonetta osoittaen, mikä oli jäänyt. Sanoin vielä ”money”, että tarkoitus aukeaisi varmasti. Mies nyökkäsi ja lähti tukka pystyssä, unenpöpperössä hakemaan kolikkoa. Hänen mennessään tytön huoneeseen, sanoin vielä ”dollhouse, upstairs”.
Hetken kuluttua mies palasi omalle puolelleen sänkyä ja huokaisi tyytyväisenä. Koitti vaipua uuteen horrokseen. Tyttö pinkaisi huoneeseensa ja tuli sieltä hetken kuluttua hampaan kanssa. Naama murheellisena ja pienet silmät surua täynnä, hän kuiskasi ”Se unohti minut.”
Vilkaisin mieheeni kysyvästi. Mitä hemmettiä? Vastahan se oli käynyt sen hampaan hakemassa. Ja missä se raha on? Mies katsoi puolustelevana takaisin ja sanoi, ettei tiennyt mikä on ”dollhouse express”, joten hän oli jättänyt rahan tyynyn alle. ”Upstairs, rakas – yläkerta. Ei mikään hiton express”, murahdin hänelle suupielestäni. Sitten käännyin pienen murehtijan puoleen ja sanoin, että keijulle on varmaan käynyt joku erehdys tai tullut muu kiire, mutta ihan varmasti tyttö on listalla ja tulee saamaan rahansa ensi yönä. Nyt pitää vaan muistaa!
Petolliset satuhahmot ovat munailleet meillä muutaman muunkin kerran.
Erään jouluaamun pelasti mun öinen herääminen särkylääkkeen ottoon. Ilman sitä lasten joulusukat olisivat muuten olleet tyhjää täynnä ja ilmeet varmasti sen mukaisia.
Toisen kerran juoksin joulusukille muutaman minuutin lasten edellä ja ehdin juuri heittää tyhjiin sukkiin yllätykset sen paremmin edes katsomatta, mitä sinne laitoin. Joku aamu siellä on vielä omena tai appelsiini, kun unohdan taas…
Toissavuonna pääsiäispupu oli varmaan katkaissut jalkansa, koskapa toisena pääsiäisaamuna ei kukaan ollut piilottanutkaan suklaamunia yön aikana. Nielaisin pari ylimääräistä kertaa, kun lapset aamulla miettivät olisiko ne piilotettu pihalle. Olin unohtanut ostaa koko munat! Tänä vuonna sitten korjasin erehdyksen, mutta ekaluokkalainen ehti moneen kertaan pohtia sitä, ettei pupu varmaan löydä meitä, kun oltiin mökillä sillä kerralla.
Isompi ei meillä enää ole aikoihin uskonut kyseisiin satuhahmoihin ja pienemmän kohdallakin aletaan kohtapuoliin olla niillä rajamailla, että usko alkaa horjua. (Ja tällä palvelulla varmasti).
Pääsiäispupu, hammaskeiju ja tonttu kavereineen jäävät siis muutaman vuoden sisään pysyväisesti eläkkeelle tässä huushollissa. Ja tiedättekö mitä? Jo ajatuksena se on aika haikeaa.
Ilolla uuteen viikkoon,
Emppu
P.S. Hammaskeiju muisti hoitaa hommansa viime yönä.
