Heinäkuu on ollut meidän varsinainen lomakuukausi, jolloin ei olla tehty kassavuoroja. Ja on koitettu muutenkin viettää enemmän aikataulutonta aikaa. Hengähdys ennen elokuun kiireitä.
Heinäkuu on ollut uimista, pitkään nukkumista, ulkona olemista, uusia paikkoja, kivoja tapaamisia ja ihania ihmisiä.
Elämän ihme
Meillä oli suuri ilo saada elämäämme ystäväperheen kautta uusi pieni ihminen. Tämä kuvan ihana jalkapohja kuuluu siis toukokuussa syntyneelle suloiselle kummitytöllemme.
Jotenkin sitä aina vajoaa ohikiitäväksi hetkeksi omien lasten vauva-aikaan, kun istuu pitäen sylissään tuollaista pientä, maailmaan vasta saapunutta, ilmeikkäästi käsiään heiluttelevaa tuhisijaa.
Sitä muistelee mennyttä. Katselee nykyhetkeä ja miettii haikein mielin jo tulevaakin. Mihin ne vuodet kuluvat? Miksi niin äkkiä? Olenko ollut hyvä äiti ja tarpeeksi läsnä? Olisinko voinut tehdä jotain vielä enemmän?
Lapset ovat parasta, mitä maa päällään kantaa. Huomaan sen todeksi vuosi vuodelta aina vaan enemmän ja enemmän.
Kuinka paljon heitä rakastaakaan. Ja toivoo, että osaa antaa ne oikeat asiat evääksi elämään. Että osaa olla sellainen vanhempi, jonka luokse on helppo tulla. Että osaa auttaa tarvittaessa ja olla myös puuttumatta asioihin, kun on sen aika.
Vanhemmuus on koko kaarensa pituudelta täynnä epävarmuutta. Ja samalla paras asia, joka kestää elämän loppuun saakka. Ja sieltä ylikin.
Niinkuin meidän kuusivuotias yhtenä nukkumaanmenohetkenä mun kanssa puhui.
”Ootko mun äiti vielä, kun oot vanha?” – Olen, vastasin.
”Ja sittenkin, kun mulla on omia lapsia?” – Olen.
”Hoidatko sä sitten mun ja mun miehen lapsia aina joskus?” – Tottakai hoidan, vastasin.
”Ootko sittenkin vielä mun äiti, kun et ole enää täällä, vaan taivaassa?” -Olen rakas, vastasin. Olen sun äitisi ikuisesti.
Rakastan kaikkea itsetehtyä ja käsitöitä muutenkin. Nämä alla olevat ihanuudet vietiin tuliaisina, kun mentiin katsomaan vauvaa ekan kerran. Virkattu Koala ja vaaleanpunainen pikkuinen unisieppari. Molemmat Koukussa Designista.
Tämän alla olevan runon viimeinen säe, on meidän seinällä kehyksissä, lasten kuvien vieressä. Halusin liittää runon myös Kummityttömme Kastepäivään. Mun mielestä runo kertoo juuri siitä ihanasta mielikuvituksen, ilon ja hyvän puutarhasta, missä jokaisen maailman lapsen kuuluisi saada elää.
Olen etsinyt monta vuotta hametta, jossa olisi kerroksia. Kun olin ristiäislahjaostoksilla, törmäsin tähän mekkoon. Alaosa on läpikuultavaa polvista saakka. Ja runsaasti vielä ihanaa pitsiä. Pituuskin oli loistava, sillä mekko yltää maahan.
Tämä vaate melkein hyppäsi henkarista syliin. Ja tuo ohuen ohut bolero keventää vaikutelmaa kummasti.
Ihmisen parhaat kaverit
 |
| Berninpaimenkoiran pentuja. |
 |
| Tämän pehmoisempaa ei voi ollakaan… |
 |
| Kääpiövillakoira Tilda jouluna. |
 |
| Kaikkien kaveri Bea (tämän ja marsukuvat otti poikani). |
 |
| Rusettimarsu Pörrö. |
 |
| Pörrön kaveri Kerttu. |
Vesipedot
 |
| Meidän kymmenvuotias viettäisi vedessä vaikka koko päivän. |
 |
| Illan hämärissä lähdettiin mieheni kanssa kuvaamaan nousevaa kuutamoa. Samalla sain näin kivan kuvan hänestä. |
Hei, me juhlitaan!
