Tässä hän nyt on. Meidän pieni, suloinen, kahdeksanviikkoinen Maltankoirapoika ”Magic Minidog Yours Forever”. Kutsumme häntä Happyksi, vaikka Hyrrä olisi ehkä kaikkein osuvin nimi. Olen jo pitkään halunnut useamman koiran. Kuvitelmissani siinteli suurinpiirtein kolmen, neljän hauvelin pienoislauma – mieheni ajatuslaiva ei päässyt samalle aallolle. Hän ei jakanut mun intoilevia mielikuvia keskenään painivista pikkukoirista, ihanasta tassuntepsutuksesta, pihamaalla…
Siitä on nyt suunnilleen kahdeksan kuukautta, kun haettiin meidän pieni tassutoveri kasvattajilta kotiin. Pikkuisen ensimmäinen matka taittui mun sylissä. Hän nukkui alun ihmettelyn jälkeen sikeästi koko loppumatkan – lämpimän, emoltaan tuoksuvan peiton sisällä. Muistan edelleen tuon hennon, kilon painoisen, kahdelle kämmenelle mahtuneen pennun. Tuntui, ettei mitään niin pientä ja haurasta voi olla olemassakaan. Hän tuntui…
Voisi sanoa, että lähes jokaisessa perheessä tullaan joskus siihen tienristeykseen, jossa mietitään (= mangutaan) lemmikin hankkimista ja useimmissa tapauksissa aloite lähtee hoivavietin pyörteissä kieriviltä lapsilta. Monessa perheessä toinen vanhempi liittyy oitis innolla kuoroon, kun taas toista ei voisi vähempää kiinnostaa yksi liikkuva osa lisää muutenkin kiireiseen arkeen. Sillä ehdolla, että te sitten myös hoidatte sen!…
Kun koirakuume iskee, polttelee monesti niin kauan, että se on sitten menoa. Me ollaan päästy haaveessa nyt niin pitkälle, että pennun kotiutumiseen on enää (vielä!!) hiukan vajaat kaksi viikkoa aikaa. Koira-aitaa on vedetty jo piha puoliksi. Toinen puoli pitäisi vielä laittaa. Ensi viikolla lähdetään porukalla hankkimaan pienelle ekoja varusteita kotiin valmiiksi, aloituspakkaus saadaankin kennelistä. Paljon…