Heräsin lauantaiaamuna vasta kymmeneltä. Alkuyön tunnit taistelin jälleen kerran selässä jäytänyttä, lihakset sementiksi muuttavaa kipua vastaan ja sain tilanteen rauhoittumaan samoihin aikoihin, kun aamuaurinko alkoi nousta metsän takaa. Kyseistä yötä edelsi neljä samanlaista. Neljän, viiden tunnin unilla ei maailmaa rakenneta ja jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu vuorenkorkuiselta. Olen kantanut huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jaksanut vuoden…
