Kun kaksi vuotta sitten makasin outojen oireiden keskellä voimattomana sängyn pohjalla, kuulin, kun tokaluokkalainen kuopukseni lauloi huoneessaan silloisen lempibändinsä (Indican) laulua ”Pidä kädestä”. ”Ja kun silta se tuulessa keinui, olin valmis jo luovuttamaan Tunsin kuinka sun sormesi tarttui, käsivarteeni voimattomaan Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui päästänyt et silloinkaan” Makasin siinä ja kyynelet…
