Meidän esikoinen täytti viime sunnuntaina kaksitoista. Uusia ikävuosia juhlittiin discoteemalla.
Olin itse aikoinani viimeisen päälle bilehile ja sukkuloin yökerhoissa kuin kala vedessä. Harrastin jazzbalettia sekä showtanssia ja harjoitusten muuveja oli aina kiva kokeilla kovaan musiikkiin kunnon tanssilattialla ja isossa tilassa. Eipä siis ihme, että olen siirtänyt nuoruuden tanssi-intohimoni myös nykypäivään ja meillä on lasten kanssa discoja silloin tällöin heidän huoneissaan.
Asiaan kuuluu se, että musa soi (aika) kovaa ja yksi meistä laulaa mikrofoniin taustalla soivaa laulua. Toiset tanssivat ja tyyli on todellakin vapaa. Olen koittanut irrottaa lapset siitä ajattelusta, että tanssia voisi vain upeilla koreografioilla. Me mennään aivan niillä askeleilla, miten hyvältä tuntuu ja otetaan rohkeasti koko kroppa mukaan käsiä myöten. Ihastuttava Aira Samulin on sanonut, että tanssiva ihminen on aina kaunis ja olen samaa mieltä. Unohtakaa säännöt! Tanssilattialla ei ole sellaisia.
(Pidettiin yksikin ilta ”pikadisco” vielä iltapalan ja hammaspesun jälkeen. Tanssittiin itsemme neljän kappaleen aikana puolipimeässä huoneessa, discovalon loisteessa pieneen hikeen. Siitä olikin kiva siirtyä hyvällä mielellä, hymy huulilla lukemaan iltasatua ja nukkumaan. Uni tuli nopeasti. Kannattaa kokeilla.)
Mutta niistä synttäreistähän mun piti jorista…
Discoaiheisia koristeita löytyi netistä aika monesta paikasta. Itse tilasin kuitenkin jo ennestään tutulta Synttärikuninkaalta. Yleensä hommaan vakiona servetit, kakkukynttilät ja mukeja. Kaikkea muuta otan sitten tarpeen mukaan.
Pahvilautasia en käytä muuta kuin tarjoiluun ja toisinaan koristeluun. Olen mm. liimannut niitä yhteen ja ripustanut kattoon ilmapallojen sekaan.
Pahvisista lautasista sai Frozen-synttäreille myös kivoja jääkoristeita pöytään. Leikkasin Annan ja Elsan kuvat irti, laitoin ne mehujäämuotteihin, vettä sekaan ja pakastimeen. Pikkupatsaat pysyivät korkeissa glögilaseissa hyvin pystyssä ja toivat kivaa tunnelmaa tarjottavien pöytään.
Jääpatsaita kuvineen voi kokeilla tehdä myös rengasvuokaan – laittaa vaan valmiin jääkakun esille korkeareunaiselle lautaselle, ettei sulamisvesi pääse karkaamaan pöydälle saakka. (Ylipäänsäkin patsaat sulivat aika hitaasti. Ehdittiin kahvitella vallan mainiosti).
Kakuksi poika toivoi aluksi jotain sokerimassasta tehtyä taideteosta – vaikka discopalloa. Mun oli pakko kieltäytyä, sillä olin niin kipeä viime viikolla, että tulehdus vei voimia aika tavalla. Tein sitten suklaakakkupohjan, johon laitoin väliin mansikkakreemiä. Koristelut tein sulatetulla suklaalla ja kermapursotuksilla.
Jo reseptissä luki, että tuo kakkupohja on täyteläinen ja se todella oli! Kuvailisin sitä ennemminkin niin, että parin lusikallisen jälkeen tuntui jo siltä, kuin vatsa olisi täynnä tiiliskiviä. Niin täyttävä ja silti ihanan suklainen. Vaikea yhdistelmä siltä kannalta.
Synttärirallia jatkettiin tänään torstaina, kun meidän Maltapoika Lucky täytti kokonaisen vuoden! Pieni seitsemänvuotias askartelijamme heräsi aikaisin aamulla ja meni äkkiä kyhäämään rakkaalle koirulille kortin. Kortista tuli luunmuotoinen ja hän oli laittanut sinne väliin kaksi koiran herkkupalaa. Oli muuten maistuva kortti ja äkkiä ”luettu”.
Lucky sai ekan synttärinsä kunniaksi pikkuisen amerikkalaisen jalkapallon sekä älylautapelin. Lautapeliin piilotetaan koiranherkkuja ja niitä saa etsiä sieltä nostelemalla luukkuja ja siirtelemällä palasia. Tänään jo testattiin sitä ja kyllä Lucky herkkunsa sieltä pienehkön harkinta-ajan jälkeen löysi. Tosin se futis oli hänelle enemmän mieleen. Enpä ole aikoihin nähnyt pätkää niin innoissaan pallon perässä, kuin tänä aamuna.
Ja tällä viikolla on vielä mun nimpparit sunnuntaina. Saan ihan parhaan lahjan – koiranpentu saapuu silloin kotiin.
Leppoisaa viikonloppua sulle toivotellen,
Emppu
FB ja IG: @emppu76
