Heti tähän alkuun pieni haaste. Kun olet lukenut tämän blogitekstin, laita puhelimesi jonnekin syrjään. Anna sen olla siellä seuraavat viisi tuntia ihan kaikessa rauhassa. Siis I-H-A-N rauhassa. Puhelimeen tietty vastataan ja viestit voi tarkastaa, mutta muuten ei saa jäädä selailemaan somen uusimpia, surffailemaan nettiin tai pelata mitään. Oliko helppoa? Kestitkö viisi tuntia? Menitkö heti aikarajan… Continue reading
Sitaatteja elämän kynnyksellä
Tulevana viikonloppuna moni nuori viettää valmistujaisiaan tai ylioppilasjuhliaan. Muistan omalla kohdallani lakituspäivän kuin eilisen. Ilma oli aurinkoinen, omenapuut kukkivat kilpaa kotipihalla ja tuntui, että elämä hymyili sillä hetkellä kaikella voimallaan. Ja se tunne… Tunne siitä, että nyt vasta kaikki alkaa. Suuri maailma odottaa. Että kaikki tiet ovat avoinna ja sitä pystyy mihin vaan, mitä ikinä… Continue reading
Siskokullat
Katselin parikymppisenä ”Rakkaat siskot” nimistä amerikkalaista draamasarjaa. Se kertoi neljän siskon erilaisista elämäntilanteista ja heidän välisistä suhteistaan. Eräässä jaksossa oli ajatus, jota en sanatarkasti muista, mutta en ole sitä asian ydintä koskaan unohtanut. Niin syvästi se silloin kosketti. Nämä neljä naista juttelivat siitä, kuinka he ovat toisilleen elämänsä pisin ihmissuhde. Kehdosta hautaan. Lapset kasvavat ja… Continue reading
Synttärihumua!
Seuraavassa enimmäkseen kuvapostausta meidän neitokaisen kuusivuotisjuhlista, joita juhlittiin tänä vuonna kaksi päivää. Ekana päivänä sukulaisten kanssa ja seuraavana kavereitten. Muina vuosina meitä on hellitty aurinkoisemmalla säällä, mutta ei se ollut huono tällainen sateinen ja pilvinenkään. Viileys taitettiin lasiterassilta parilla lämmittimellä, joten sielläkin tarkesi istua kahvittelemassa. Pidetään usein jonkinlainen teema synttäreissä ja tällä kertaa se oli… Continue reading
Diipadaa – kevään kauniita värejä
”Olen iso ja olen pikkuisen pieni, on uusi ja outo koulutieni. Löytyisipä kaveri koulun pihasta, joka minua nykisi hihasta. Pyytäisi peliin ja leikkiin mukaan. Onkohan pihalla vielä kukaan?” Tämä liikuttava runo pyöri mun mielessä, kun saattelin meidän viisivuotiasta eskarin tutustumispäivään viime viikolla. Häntä ilman muuta jännitti ja kaikkein eniten se, löytääkö hän ketään ystävää sieltä… Continue reading
Koulukiusaaminen – elämän pituiset arvet
Teinityttö seisoo ruokajonossa ja lastaa salaattia lautaselleen. ”Tota enempää ruokaa sun ei kannata ottaakaan pizzanaama”, sanoo edellä kulkeva poika samalta luokalta. Luokassa valitaan ystävänpäivää edeltävänä päivänä arvonnalla pari, jolle pitää ostaa joku yllätys seuraavaksi päiväksi ja antaa se salaa. Luokan vitsiniekka huutaa muiden yli ”Mitä, jos ei saanutkaan pariksi ihmistä, vaan eläimen. Possu! Pitääkö sillekin… Continue reading
Rakastaa, ei rakasta, rakastaa…
Kaikki tietävät tämän seuraavan. Parisuhteen alussa tunteet käyvät niin kuumina, niin kuumina. Sitä on sukeltanut rakkauden aaltoihin ja ajattelee, ettei se huuma lopu koskaan. Ei halua sen loppuvan koskaan. Rakkaus sumentaa ajatukset ja täyttää koko elämän. Lähes kaiken valveillaoloajan ajattelet vain häntä. Rakastetun läheisyys saa vatsanpohjan täyteen perhosia ja jalat vapisemaan. Elämä on ihanaa ja… Continue reading
Ikäkriiseilyä ja unelmia
Luulin aina olevani ihan immuuni kaikelle ikäkriiseilylle. Luulin väärin. Niinkuin monta muutakin asiaa elämän varrella ; ) Mulle iski jäätävä neljänkympin kriisi siinä 37-vuotiaana. Pari vuotta meni miettiessä todella syviä. Mennyttä ja tulevaa. Elämää ja kuolemaa. Mitä oon saanut aikaan elämässäni. Millaisia haaveita mulla vielä on. Kuinka paljon elämää on jäljellä. Mitä haluaisin tehdä sillä… Continue reading
Mitä kuuluu?
Syrjiminen, huomiotta jättäminen, nimittely, toisen omaisuuden tuhoaminen, lyöminen, potkiminen, ulkonäölle tai ominaisuuksille nauraminen, leikistä pois ajaminen… Tätä tekstiä oon työstämässä parhaillaan. Kiusaamisella on monet kasvot ja siitä kärsitään niin koulu-, kuin työelämässäkin. Miten kiusaaminen voi koskaan loppua, jos aikuisetkin kiusaavat? Keneltä lapsi saa esimerkin toiminnalleen? Näitä ja paljon muitakin asioita oon joutunut valitettavasti setvimään niin… Continue reading
Äideistä parhain?
Äidit – nuo elämän ihanat moniottelijat Eräänä kylmänä talvisena aamuna, kun vein meidän kuopusta kerhoon, ajoin ohi äidin, jolla oli lapsi rattaissa ja kaksi käveli vierellä. He olivat menossa koululle päin. Isoin jäisi todennäköisesti eskariin tai ekalle ja muut kaksi jatkaisivat äidin kanssa matkaa. Tuona samana aamuna unohdin kotiin työpapereita ja palasin hiukan yli tunnin… Continue reading










