hyvinvointi

Överit

Oletko törmännyt sanaan ortosomnia? Itse luin kyseisestä aiheesta ekan kerran pari päivää sitten, jonka jälkeen olin aivan puulla päähän lyöty. Voi miksi? Miksi nukkumisesta täytyy tekemällä tehdä niin hankalaa?
Miksi ylipäänsä kaikki syömiseen, liikuntaan ja nyt vielä uneenkin liittyvä pitää vetää överiksi?

Nukkuminen

Ortosomnialla tarkoitetaan siis unen laadun tarkkailua ja mahdollisimman täydellisen ”unisuorituksen” aikaansaamista. Ihminen mittaa esimerkiksi älykellollaan nukkumisensa laatua ja palautteen perusteella koittaa sitten järjestää elämänsä sillä tavalla, että palautuminen yön aikana olisi mahdollisimman täydellistä ja hyvää.
Jep. En käsitä. En sitten millään.
Olen äärimmäisen innokas biohakkeri (asioiden mittaaja) ja rakastan muussakin elämässäni taulukoita, listoja ja kaikkea mikä pitää yllä järjestystä sekä selkeyttää asioita. Tämä menee silti yli laidan.
Mitä on täydellinen uni? Ja kuka sen määrittelee?
Mulle, joka olen kärsinyt unettomuudesta ja huonosti nukkumisesta monta vuotta, täydellisesti nukuttu yö on sellainen, jossa olen saanut neljä tuntia katkeamatonta unta. Tai sellainen, että herään aamulla ennen kellonsoittoa, enkä ole enää lainkaan väsynyt, vaan jaksan painaa päivän haasteet läpi hyvällä sykkeellä.
Ei siihen tarvita palautetta. Riittää, kun kuuntelee omaa kehoaan.
Ja hei! Hyvä vinkki oman unen saamiseen kohdalleen on se, että jättää muutamana iltana telkkarin ja kännykän suosiolla sivuun. Lue vaikka kirjaa tai viikkaa pyykkiä, mutta mene nukkumaan heti – siis ihan heti – kun alkaa väsyttää. Nuku siihen saakka, että heräät ilman kelloa. (Sopii ehkä parhaiten kokeiltavaksi viikonloppuna tai loma-aikaan).
Näin sain ainakin itse selville tarvitsemani unimäärän (seitsemän tuntia) ja optimaalisen ajan, jonka välillä nukuttuani olen pirteimmilläni (23-07). Koitan tähdätä siis nukkumaanmenoni suunnilleen puoli kahteentoista ja herätä viimeistään seitsemältä.
Jos nukun pitempään kuin tuon seitsemän tuntia, olo on ihan pöpperöinen ja väsyttää koko päivän. Tämäkin on kokeiltu niin monta kertaa, että tiedän sen varmaksi. Paras siis pitäytyä samoissa nukkuma-ajoissa arkena ja lomillakin.
Olen muuten suunnitellut tässä kahta viikkoa, joina koitan mennä säännöllisesti samaan aikaan nukkumaan joka ilta. Katsotaan kuinka käy. Auttaako systeemi tähän jatkuvaan väsymykseen ja nukahtamisen vaikeuteen? Kerron tuloksista sitten täälläkin.

Liikunta

Nykyään mitataan paljon muutakin, kuin tuota unta.
Toisinaan sitä miettii, mitä sitä oikeasti tekee noilla mittaustuloksilla? Onko sillä loppujen lopuksi väliä, että askelmittarissa lukee se 10 000 askelta, jos paino pysyy suht samoissa ja jaksaminen on hyvissä kantimissa?
Mitä väliä sillä on, kulkeeko unen palautumiskäyrä vihreällä viisi tai kuusi tuntia, jos olo on aamulla levännyt ja virkeä?
Esimerkiksi liikunta on alkujaan ihmiselle luonnollinen ja helppo asia, josta on tekemällä tehty vaikeaa. Osalle jopa täysin vastenmielistä.
On älykelloja ja älysormuksia. Mitataan matkaa, sykettä, kaloreita, askelmääriä, keskinopeutta ja ties mitä muuta. Liikunta ei ole enää itsestäänselvyys. Tapa liikkua paikasta toiseen.
Tämän päivän liikkumisessa on liian usein tavoite, joka tekee hommasta työn kaltaisen. Ja vie samalla tekemisen rentouden pois.
Ja selvyyden vuoksi – kuulun itse samaan mittausporukkaan. Mulle tekemääni lenkkiä tai treeniä ei ole olemassa, jos siitä ei ole dataa jossain muodossa. Jos kännykkä on jäänyt syystä tai toisesta kotiin tai kello ei ole mittaamassa askeleita ranteessa, kirjoitan vähintään kalenterin kulmaan kävelemäni matkan pituuden tai tekemääni jumppaan kuluneen ajan. Yritän kovasti päästä tästä suorituskeskeisyydestä pois, mutta helppoa se ei ole.
Muistan ihmetykseni, kun korona toi tullessaan salipaniikin. Salit suljettiin ja ihmisille tuli kauhu, missä voisi liikkua? No vaikka kotona. Tai lähtekää ulos, ajattelin tuolloin. Eipä siihen liikuntaan sen ihmeempiä tarvita. Oman kehon painolla saa jo hyvän treenin ja ulkoa löytyy vaikka minkälaisia telineitä ja puita, missä voi vetää leukoja tai muuta vastaavaa. Vain mielikuvitus on rajana.
Mua on mietityttänyt myös se, kun fitnessbuumi toi aikanaan julkisuuteen useampiakin esimerkki-ihmisiä. Heitä moni jäljittelee, miettimättä kuitenkaan sen pitempään, onko tämä minun juttuni tai juuri se, mitä elämältä haluan? Sitä tahtoo vain näyttää samalta ja elää yhtä terveellisesti, mutta ei kovastakaan treenaamisesta tai viimeisen päälle viilatusta ruokavaliosta huolimatta tunnekaan oloaan hyväksi.
Itse huomasin yhdessä vaiheessa omalla kohdallani juuri tämän. Yritin elää liiaksi sennäköistä elämää, kuin ihannoimani hyvinvointialan ihmiset. Silti unohdin lahjakkaasti, että jokainen ihminen on yksilö ja se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi minulle. Ainakaan ihan samanlaisena.
Tässäkin avain onnellisuuteen on itsensä kuuntelu.
Kun ei joku päivä jaksa lenkkeillä, en lähde lenkille. Teen sen sijaan vaikka kevyttä venyttelyä tai kuulostelen mikä tuntuisi hyvältä siihen hetkeen. En ole luonut itselleni mitään liiaksi orjuuttavaa viikkoaikataulua liikunnalle, vaan otan huomioon sen hetkisen elämäntilanteen.
Joku saattaa saada ryhtiä sovituista liikuntahetkistä ja silloin ne kannattaa kalenteriin itselleen valmiiksi laittaakin. Itselleni liikkuminen on niin mieluista, että sitä tulee soviteltua jossain muodossa jokaiseen päivään muutenkin eli ei kauheasti tarvitse varata sille ennakkoon aikaa.

Syöminen

Syöminen on kolmas asia, josta on tehty vaikeampaa, kuin se alun perin on ollutkaan.
Muutama vuosi sitten homma vedettiin äärimmilleen. Oikeiden diagnoosien seassa oli runsaasti ”muotisyöjiä”. Oli in syödä sokeritonta, laktoositonta, gluteenitonta, hiilaritonta ja maidotonta. Luojan kiitos järki on alkanut palata ruokailuun edes jossain määrin ja pikkuhiljaa on alettu taas suositella vanhanajan sekasyömistä.
Ja kaikki nämä dieettijutut, joita edelleenkin maailmassa pyörii, jos vaikka minkälaisia.
Mulla itselläni meni parikymmentä vuotta, ennen kuin pää sisäisti sen, että dieetit eivät oikeasti tuo pysyviä tuloksia. Hetkellisen avun kyllä, mutta pidemmän päälle kilot palaavat aina takaisin.
Olen kokeillut matkan varrella mansikkadieettiä, mehupaastoa, hiilaritonta, veriryhmän mukaan syömistä sekä pisteiden laskua. Hokkupokkuskonsteja ei painon reilassapitämiseen ole. Kun syö sen, mitä kuluttaa, ei paino heilahtele kiloa, paria enempää suuntaan tai toiseen.
Ollaan tultu juuriltamme aika pitkälle, kun miettii sitä, että vielä kymmenentuhatta vuotta sitten ihminen oli metsästäjä-keräilijä, jonka päivästä suurin osa kului varmasti ravinnonhankintaan. Tänä päivänä metsästetään eväät kaupan hyllyiltä viikonloppuruuhkassa ja istutaan suurin osa päivästä tietokoneen ja muiden älylaitteiden äärellä. Siirtymät paikasta toiseen suoritetaan autolla, bussilla, metrolla, laivalla, junalla tai jollain muulla.
***
Ihminen on luotu liikkumaan paljon, kuluttamaan näin syömänsä määrä ja nukkumaan tarpeeksi. Nykyihminen (Överisapiens) ajaa autolla liikkumaan sisälle tunniksi, nautiskelee kolmen lajin päivällisen ja leffaherkut kaupan päälle sekä viivästyttää nukkumaanmenoaan katsoakseen vielä leffan loppuun tai lukeakseen toisten somepäivityksiä.
Jokaisen sisällä asuu pieni alkuihminen, joka voi hyvin saadessaan kaikkea kohtuudella. Meidän pitää vain alkaa taas kuunnella sitä.
Ilolla viikonloppuun,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76

You may also like...

Vastaa