Siihen nähden, että
- en polta
- en käytä kamaa
- vatsaongelmat estävät liiallisen rasvaisen ruoan ja
- juon viinaksiakin korkeintaan kerran vuodessa (silloinkin pari senttiä lasin pohjalta)
voin uskomattoman huonosti.
Olen sairastellut elokuun alusta saakka. Tai en varsinaisesti sairastellut, mutta toimintakyky on lähellä nollaa, eikä varmaa syytä tilanteeseen ole vieläkään löytynyt. Seuraavaksi olen menossa röntgenkuviin, joissa katsotaan selkä. Ongelmat rintarangan alueella, kun aiheuttavat sympaattisen hermoston takia myös monenlaisia oireita. Mm. hengenahdistusta, huimausta, pahoinvointia ja vatsavaivoja.
Kuinkahan monta sivustoa olen näiden viikkojen aikana jo käynyt läpi, etsiessäni vastauksia olooni. Hakiessani jotain poppakonstia, jolla saisi edes hetkellisen helpotuksen.
Olen rentouttanut kaulan- ja niskan lihaksia netin jumppaohjeilla (joista oli oikeasti apua kurkkua puristavaan tunteeseen). Tutustunut reiluun kokoelmaan närästyslääkkeitä ja tutkinut purkkivitamiinien tarpeellisuutta. Koittanut avata rintarangan lukkoja pyyherullan päällä (sain selkäni sillä vielä pahemmaksi) sekä syönyt hunajaa heikotukseen ja sen aiheuttamaan jalkojen vapinaan.
Olen koittanut vuoroin levätä, vuoroin kuormittaa kehoa kohtuudella. Selkä kuitenkin ärsyyntyy pienestäkin sanomattoman paljon ja vaatii taas pari lepopäivää palautuakseen. Kun pääsen askeleen eteenpäin, liu’un seuraavana päivänä kaksi taaksepäin. Tämä puolestaan on omiaan aiheuttamaan turhautumista sekä ärtymistä ja vetää mielen ihan maihin. Musta on siis tullut itseni pahoinvointivalmentaja, (sillä kaikki mitä teen, aiheuttaa tällä hetkellä vain lisää haittaa ja pahaa mieltä).
Mutta.
Kaiken tämän keskellä olen törmännyt aivan mahtaviin kirjaan ja blogitekstiin, jotka molemmat antoivat ajattelemisen aihetta. Kirja on Henri Tuomilehdon ja Jouni Vornasen ”Nukkumalla menestykseen”. Blogiteksti puolestaan käsittelee aihetta ”Mihin säästät aikaa ja energiaa?” ja löytyy ihanan Marika Borgin sivuilta.
Tärkeä palautuminen
Nukkuminen on todella katoava ”luonnonvara”. Tuomilehto toteaa kirjassaan, että ”Elämän rasittavuus on lisääntynyt, mutta mitä olemme tehneet palautumisen eteen? Tällä hetkellä nukumme vähemmän ja huonommin kuin koskaan, ja tämä on vasta alkua.”
Allekirjoitan tämän täysin. Kuulun itse siihen porukkaan, joka pidentää elämäänsä yön tunneille, koska ei muuten ehdi tehdä koskaan mitään täysin rauhassa. Tosin saattaa tämä ominaisuus olla ihan siellä selkärangassakin. Olen nimittäin nuoruudesta saakka ollut varsinainen yöeläin. Aamut ovat älyttömän vaikeita, mutta virta sen kuin kasvaa mitä pitemmälle iltaa kohti mennään. Ihan parhaat tehot (esim. liikuntaan) löytyvät mun kohdallani iltaviiden ja seitsemän väliltä.
Mun päivät kuluvat (yleensä) jatkuvassa äänten sekamelskassa, informaatiovirrassa ja puhumisessa. Ihmekö tuo, että tällainen introvertti rauhanrakastaja haluaa lisätä päivään yön puolelta pari tuntia. Ja silloin vain nauttia siitä olemisesta. Se paha puoli tässä kuitenkin on, että univelka lankeaa jossain vaiheessa maksettavaksi. Jos ei muuten, niin heikentyneenä yleiskuntona sekä sairasteluna.
Tuomilehto toteaa, että ihmisen hyvinvoinnissa liikunta, uni ja ravinto muodostavat kiinteän kolmion. Tästä varmaan moni on samaa mieltä. Mikä on sitten tuon trion tärkein osanen, saattaakin yllättää.
Palautuminen.
Kirjassa mallinnetaan näitä hyvän elämän tukijalkoja seuraavasti. Jos ihminen ei liiku, hän pystyy kuitenkin syömään ja nukkumaan. Jos ihminen ei syö hyvin, hän pystyy kuitenkin liikkumaan ja nukkumaan. Mutta jos ihminen ei nuku, hän ei jaksa liikkua, eikä pitää huolta ravintonsa terveellisyydestä. Palautuminen on siis tärkeää. Runsaasti liikkuville vieläpä se treenin tärkein osuus, joka liian usein unohdetaan.
Tuomilehto muistuttaa, että maailman parhaat urheilijat rakentavat muun harjoitusohjelman levon ympärille. Muistan itsekin lukeneeni, että ennen muita elämäntapamuutoksia kannattaa laittaa unitottumukset uusiksi (jos niissä on vikaa). Kun unta saa tarpeeksi, jaksaa myös liikkua ja vastustaa paremmin epäterveellisiä syömisiä. Uni on siis kaiken perusta.
Suosittelen lämpimästi lukemaan tämän kirjan. Itse aloin ainakin miettiä unta ihan toisesta näkökulmasta, kuin pelkkänä kehon lepuuttamisena. Unella on yön aikana monen monituista tehtävää ja kunnon mittaiset unet ehkäisevät myös joitakin sairauksia.
Hukkaan säästetty aika?
Sitten tuohon mainitsemaani blogitekstiin.
Luin sitä keskellä yötä (kun en saanut taaskaan hengenahdistukseltani nukuttua) ja aamun pitkinä, hiljaisina tunteina mulla oli todella aikaa miettiä tekstin sanomaa. Sitä, mihin ihminen todella aikaansa ja energiaansa säästelee.
Palkataan siivooja, että säästyy aikaa ja jaksamista. Tehdään valmisruokia tai tilataan pikaruokaa, koska… No, on kiire. Eikä sitä aina jaksa. Koitetaan tehdä tämä ja tuo nopeasti (tai jätetään tekemättä kokonaan), että säästyy aikaa. Koira käytetään lenkin sijaan takapihalla, että jaksettaisiin itse paremmin…
Niin. Mitä?
”Kysyn vaan, mihin me haluamme säästää aikaa ja energiaa? Olisihan se hienoa, jos me todellakin tallentaisimme näitä erittäin haluttuja ylellisyyksiä olennaisiin asioihin. Esimerkiksi puolison kuunteluun, ystävien tapaamisiin, lasten kanssa jutusteluun, vanhusten luona viipyilyyn, pitkillä lenkeillä koiran ja kaverin kera. Laatuaikaan. Onnellisuuspankkiin, josta voisi nostaa runsain mitoin rakkausvaluuttaa päivittäiseen käyttöön.
Mutta kun ei se ihan näin hienosti taida mennä. Tutkimusten mukaan käytämme yhä lisääntyviä aikoja, vaikkapa ruuanlaitosta yli jäänyttä aikaa, lähinnä älypuhelinten räpläilyyn ja tv-sarjojen kokonaisten tuotantokausien ’ylensyöntiin’. Säästetty energia – mitä se sellainen on? Tarvitsemmeko me sitä siihen, että jaksamme olla tekemättä mitään, joka oikeasti tekisi olomme paremmaksi. Väsymys ei valitettavasti poistu sillä, että ei tee mitään.” (Marika Borg, Rakastu elämääsi-blogi)
Näillä mietteillä on hyvä siirtyä loppuviikkoon. Muistakaa nukkua tarpeeksi 💖
Halaten, Emppu