perhe

Niin lapsille, kuin aikuisillekin

Mestarietsivä Peppunen

Ekaluokkalaisen opettaja oli lukenut lapsille Yoko Tanakan kirjoittaman tarinan mestarietsivä Peppusesta, joka ratkoo Brown-apulaisensa kanssa mysteerejä. Nauroin jo etsivän nimeä, kun kuopus kantoi kirjastossa opuksen näytille. Myös etsivän pepun näköinen naamataulu hymyilytti aikuista. Kyllähän tuollainen erikoinen teos nyt täytyy lukea, ajattelin ja niin Peppunen lähti meidän mukaan.

Näin äkkiseltään ajatellen asetelmahan on tuttu. Nerokas Sherlock Holmes sekä hänen vähemmän terävä apurinsa Watson. Tai välkky Mikki Hiiri ja hölmö Hessu. Peppuskirjojen mysteerit on soviteltu muotoon, jossa lapsi pystyy itse aktiivisesti osallistumaan pulmien ratkaisemiseen ja saa etsiä vihjeitä kirjan sivuilta.

Kirjoissa on kertomuksen ohessa mm. labyrintteja, joissa lukija etsii Peppuselle ja hänen apurilleen oikean tien ratkaisun perään. Siellä esitetään myös kysymyksiä, joihin lapsi osaa vastata kuunneltuaan huolella aiemmin luettua. On myös monia aukeamia, joihin on piilotettu pepun muotoisia esineitä. Pikkuisessa kyltissä jossain kohti kuvaa lukee, kuinka monta peppua sivuille on piilotettu ja niitä etsitäänkin innolla. Uskokaa pois. Toisinaan ollaan luettu tätä satua päivällä, että ehditään tehdä tehtäviä ajan kanssa. Tai aloitettu iltasatua vähän aiemmin samasta syystä.

Me ollaan luettu nyt kolme Peppusta ja niitä on tietojeni mukaan ainakin seitsemän. Itsekin olen nykyään kirjastossa ekana Peppushyllyllä katsomassa, olisiko siellä joku ennennäkemätön tarina.

Ja mikä on yksi kirjan odotetuimmista kohdista? No se, milloin Peppunen pöräyttää. Jokaiseen tarinaan on nimittäin sijoitettu Peppusen pieraiseminen tavalla tai toisella. Se, kun mestarietsivä avaa suunsa ja päästää kaasut, ratkaisee kiperät tilanteet joka kerta. Viimeistään siinä kohdassa varkailta lähtee taju tai homma on muuten pulkassa.

Pakko myöntää, että ensimmäisen tarinan kohdalla aikuisen soveliaisuuspuoli mietti, miten passelia luettavaa tämä on lapselle. Kun siirsin sen syrjään ja pohdin asiaa mielikuvituksen puolelta, ei jutussa ollutkaan enää mitään pureskeltavaa. Pieruhuumori se on naurattanut porukkaa sukupolvesta toiseen ja on mahtavaa, että siitä on osattu leipoa tällainen hahmo. Tarinat ovat mukavia, ongelmat kivoja ratkoa yhdessä lasten kanssa ja etsivän nimikin on vielä naamaa myöten.

Salainen Magianvalvontavirasto

Kun kirjoitin helmikuussa postauksen Grimmin veljeksistä, muistan tuolloin miettineeni, kuinka mahtavaa olisi, jos myös Hannun ja Kertun tarina saataisiin Disney-tyyppisenä, kauniina animaationa valkokankaalle. Siksi vain muutama viikko tuon jutun jälkeen riemastuin ikihyviksi, kun Netflixissä julkaistiin lasten elokuva ”Salainen Magianvalvontavirasto”, jossa juurikin tämän sisarusparin tarina kerrotaan paljonkin muokattuna, mutta silti tutun sadun avainkohdista kiinni pitäen.

Elokuvassa Hannu ja Kerttu ovat aikuisia ja ajautuneet erilleen toisistaan. Kerttu palvelee salaisena agenttina, kun taas Hannu esiintyy taikurina ja huijaa taikauskoisia kyläläisiä ostamaan itseltään taika-amuletteja suojakseen. Valtakunnan kuningas kaapataan ja Kerttu saa agentti Äitipuolelta tehtävän. Etsiä Hannu käsiinsä ja käyttää apuna hänen huijarintaitojaan kuninkaan löytämiseksi.

Hannun ja Kertun jännittävä matka vie läpi kauniiden maisemien ja useiden erilaisten paikkojen. Jotta tarinassa päästäisiin vieläkin lähemmäksi alkuperäistä kertomusta, törmäävät sisarukset ihan kirjaimellisesti taikajuoma ”Fungus Kutistukseen” ja palaavat lapsiksi jälleen.

Tarinassa on paljon uutta, sopivasti muista saduista lainattua sekä vanhaa tuttua – mm. piparkakkutalon noita, joka tässä elokuvassa on mummi Baba Jaga. Myös Hannun matkalle heittämät kivet kotiin löytämiseksi on saatu sovitettua ikimuistoisella tavalla kertomukseen. Lisäksi kivana yllätyksenä lopussa, poikkeavat myös itse Grimmin veljekset, jotka toimivat tässäkin elämässä sadunkeksijöinä.

Elokuvan suurisilmäiset hahmot ovat kuin suoraan Frozenista tai Tähkäpäästä. Hahmot ovat moniulotteisia, huumori puree myös aikuisiin ja tarina on todella mukaansatempaava. Katselin sitä jopa yksinäni illalla, kun lapset olivat jo nukkumassa.

Kuvat on napattu telkkariruudulta, joten pienet epäselvyydet johtuvat siitä.

Sekä Peppussarja, että agentit Hannu ja Kerttu, saavat meidän perheeltä vahvan suosituksen.

Hurmaavaa heinäkuuta sulle!

Halaten, Emppu

IG @kaneliomena76

You may also like...

Vastaa