Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
Sydänmuruja

Musiikki. Mun elämä.

Posted on 15.12.202031.1.2021

Kun ”Pirates of the Caribbean”-leffan tunnusmusiikki alkaa elokuvan lopussa soida, kylmät väreet lipuvat mun selkärankaani pitkin. Sekunneissa palaan takaisin pimeään, Ranskan Disneylandin linnanpihalle, jossa vuosi sitten koettiin tähänastisen elämämme huikein valo- ja musiikkishow. Kun Piraattien ensisävelet lähtivät siellä kaiken sen tunteen keskellä soimaan, kyyneleet nousivat silmiin. 

Kun kuulen ”Driving home for Christmas”-biisin, kiidättää se puolestaan mut vuosiin, jolloin ajettiin mummilaan joulua viettämään pienen vauvan ja myöhemmin taaperon kanssa. Kuinka pakkanen jäädytti tietä ympäröivät kinokset hohtamaan timantteja ja auton lämpimässä joululaulut soivat. 

Samalla matkalla käytiin hautausmaalla jättämässä oma liekkimme palamaan tuhansien muiden joukkoon. Omien rakkaitten haudoille. Parkkipaikalta lähtiessä paikallisradio soitti Joel Hallikaisen laulua ”Enkeli pieni”.

Yölinnun ”Syntymäpäivä” vie mut joka kerta juhannusyöhön, jolloin tanssittiin mökin pihalla saappaat jalassa isäni kuusikymppisiä aamuun saakka. 

Kun elämässäni oli sanomattoman vaikea paikka, sain voimaa Juha Tapion ”Ohikiitävästä” sekä Apulannan ”Hiekasta”. Kun nämä laulut tänä päivänä soivat, palaan mielessäni noihin hetkiin ja mietin kiitollisuudella, kuinka hyvin asiat ovatkaan nyt. 

Viimeisimpänä olen luukuttanut Reino Nordinin ”Kyynelten virtaa” sekä Behmin ”Fridaa”. Ne puhuttelevat tosi paljon tällä hetkellä.

Oon monesti sanonut mun esikoiselle, että äiti elää ja hengittää musiikkia. Niin tärkeää se mun elämässäni on. Olen pienestä saakka tykännyt laulaa, laulaa, laulaa ja laulaa. Osasin teininä varmaan kaikki Madonnankin biisit ulkoa. Samoin musavideot ja tanssiliikkeet, joita tuli vahdattua MTV:ltä. 

Mulle musiikki on muistoja, tunteita, voimaa. Se tuo toivoa pimeyteen ja paketoi kauneimmat hetket säveliin. Vuosienkin kuluttua, pystyn laulujen kautta palaamaan mielessäni tärkeisiin hetkiin ja elää koskettavatkin jutut uudelleen. 

Ja hyvät biisit tuntuvat ihan fyysisesti. Ne nostattavat ihokarvat pystyyn, puristavat kurkkua tukahdutetusta itkusta tai saavat koko kropan mukaan ja tanssimoodin päälle.  

Kun olen raivoissani, laulaminen jonkun biisin mukana helpottaa. Musiikki tuo buustia siivoukseen ja lenkkeilyyn. Rauhaa ahdistukseen. 

Kun on korviaan myöten ihastunut, rakkauslaulu ihan kutittaa mahanpohjaa. Kunnon klassikot vievät takaisin nuoruuteen ja yökerhon jonoon. 

Musiikki osaa myös lohduttaa tavalla, johon kanssaihminen ei pysty. 

Ja ihan parasta on se, että lempibiisit vaihtelevat elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi itse olen monesti ihastunut sellaisiin lauluihin tai artisteihin myöhemmin, joita en ole jossain vaiheessa sietänyt lainkaan. 

Myös sama laulu muuttaa muotoaan, kun oma elämäntilanne muuttuu. Siinä, missä se on aiemmin ollut rakkauslaulu, muuttuukin se eron jälkeen lohtulauluksi. Tai tsemppimusasta tulee kunnon uhobiisi. 

Kun meidän lapset olivat pieniä, meillä kuunneltiin enimmäkseen lastenlauluja. Useimmiten ei mitään. Ainoat hetket, kun kuuntelin lempimusaani olivat automatkoja, jotka ajelin jonnekin itsekseni. Mieheni nauroi aina, kun valitsin lempilevyjäni mukaan noille reissuille huolella. Ja luukutin niitä ihan täysillä. Jos siis olet nähnyt Tampereella naisen, jonka auto heilui bassosta ja ikkunat olivat laulamisesta huurussa, se olin minä. 

Mies pyysi kerran, josko muistaisin kotiin tullessani vääntää volyymin takaisin neljästäkympistä kahteenkymppiin. On kuulemma kiva yllätys (sekä hänelle, että naapureille), kun aamuhämärässä autoa käynnistellessä Charlie Puthin ”Does it Feel” pamahtaa täysillä ilmoille. 

Musaillen, Emppu

   

 

 

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Minä

Lämpimästi tervetuloa mun sivulle <3

Olen Emppu, 45 vee. Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan. Liikunta, lukeminen ja etenkin kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä. Lopettelin vuoden 2022 alkupuolella kahdenkymmenen vuoden yrittäjyyden kaupan alalla ja tällä hetkellä keskityn lastenkirjakässärin eteenpäin viemiseen.

Eri kulttuurit ja maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan myös postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Emppu

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi Jamar Oy joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltalainen maltankoira migreeni Minä Netflix parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

Mun Olipa kerran-tarinablogini

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com