On yleisessä tiedossa, miksi laihdutuskuurit eivät toimi. Siksi, koska ne ovat nimenomaan kuureja, joilla yleensä on alku ja loppu. Ne on tarkoitettu ehkä nopeaan tai väliaikaiseen painonpudotukseen, mutta kestäviä tuloksia niillä ei saada aikaan. Siihen vaaditaan pysyvä elintapojen muutos.
Laihdutuskuurit eivät toimi myöskään siksi, että ne ovat yleensä liian tiukkoja. Vältä sitä, lisää tätä, liiku näin paljon ja pidättäydy kaikesta, mistä yleensä nautit. Huono lähtökohta siitä näkökulmasta, että ihminen pyrkii varsin usein mielihyvään. Tarkkaan laskettu dieetti liikuntaohjelmineen on tälle jyrkkä vastakohta.
Olen viime aikoina lukenut Susan Hyattin kirjaa ”Upea”, jossa esitellään hänen kehittämänsä ohjelma BARE. Vaikka kirjassa puhutaan paljon juuri painonpudotuksesta, se sopii loistavasti myös heille, jotka eivät halua pudottaa kiloja, mutta tuntevat muuten elämän painon raskaana hartioillaan.
Ohjelman punainen lanka on auttaa ihmistä rakastumaan uudelleen itseensä ja elämäänsä. Kun mieli on hyvä, ihminen alkaa automaattisesti tehdä hyvinvointiaan tukevia asioita. Ja tästä seuraa itseään vahvistava oravanpyörä parempaan suuntaan. Kirja lupaa kilojen sulavan ihan itsekseen, ilman kitudieettejä tai ”veren maku suussa”-liikuntaa, kunhan ihminen vain sitoutuu noudattamaan ohjeita, joilla opetellaan uudelleen nauttimaan elämästä.
BARE-ohjelma sisältää seitsemän vaihetta. Jokaiseen vaiheeseen käytetään viikko. Jos tuntee tarvitsevansa johonkin kohtaan enemmän aikaa, voi sen ottaa. Tärkeää on, että vaiheet toteutetaan esitellyssä järjestyksessä.
1. Siivoa ympäristösi
Siivoa fyysinen, sosiaalinen ja mediaympäristösi.
Heitä hyvästit tavaroille, joita et tarvitse tai jotka muistuttavat jatkuvasti ahdistavista asioista (kuten laihdutusoppaat ja vaatteet, jotka eivät ole mahtuneet päällesi enää vuosikausiin). Laita kiertoon tavarat, jotka vain ”ovat siellä”, mutta joilla ei varsinaisesti ole mitään tekoa.
Karsi ympäriltäsi energian vievät, pahantahtoiset ihmissuhteet, jotka vain ottavat, mutta eivät koskaan anna mitään.
Lopuksi pohdi mediankäyttöäsi. Jätä väliin ohjelmat, jotka tuovat huonon tai levottoman olon. Mieti voisiko uutisia karsia, jos ne huolestuttavat liikaa ja vievät yöunet. Tutkiskele myös, minkä olon some tuo sinulle ja olisiko sen käyttöä syytä rajoittaa.
2. Lisää nautintoa päiviisi
Tässä on tärkeää kuunnella juuri itseään. Ala lisätä jokaiseen päivään jotain, mistä pidät ja mistä nautit. Pohdi, mikä tekisi esimerkiksi heräämishetkistä / nukkumaanmenohetkistä / töistä palaamisesta tms. nautinnollisempaa ja ryhdy sitten toteuttamaan niitä. Heti huomenna (tai mieluiten saman tien, jos vain mahdollista).
Itse rakastan esimerkiksi heräillä rauhassa. Laitan aamuisin kellon sen verran aiemmin soimaan, että ehdin ”silmitellä” vartin ja tehdä sen lisäksi muutaman minuutin venyttelyn sängyssä makaillen. Pieni aika, mutta keho tuntuu aivan toiselta kuin niinä aamuina, jolloin olen kiireessä hypännyt suoraan kellon soitosta arjen pyöritykseen.
Tämän vaiheen kohdalla ei voi kylliksi korostaa sitä, että on äärimmäisen merkittävää, että nämä jutut ovat juuri sinulle tärkeitä. Ei sellaisia, joiden parissa muut ihmiset rentoutuvat tai joista he pitävät.
Sitä saattaa ihailla ystäväänsä, joka harrastaa triathlonia. Mutta jos itse vihaa liikuntaa, on paras tyytyä leppoisiin metsäkävelyihin tai johonkin muuhun lempeämpään liikkumiseen. Tai naapurillasi saattaa olla maailman ihanin puutarha, jollaisen haluat itsellesi. Sinun juttusi ei kuitenkaan ole mönkiä mullassa kaikkea vapaa-aikaasi, vaan istut mieluummin kivan kirjan äärellä. Silloin teet juuri niin! Elät omaa elämääsi, et jonkun toisen!
3. Syö valppaana
Susan Hyatt luokittelee ruoat voimaruokiin ja nautintoruokiin. Ei hyviin ja pahoihin. Hän kannustaa ajattelemaan, ettei ole olemassa sallittua ja kiellettyä ruokaa. On vain ruokaa.
Kun kaikki ruoat ovat sallittuja, hallinnan ruokailuun tuo läsnäolo. Itsensä kuunteleminen. Tuoksujen haistelu. Ympäristön ihailu. Yksityiskohtien huomaaminen. Maistele ruokaasi, älä vain syö sitä. Keskity siihen.
Kun ihminen alkaa harjoittaa läsnäolevaa syömistä pikaisen snäkkäilyn sijaan, keho alkaa pikkuhiljaa kertoa, milloin se on tarpeeksi kylläinen. Kun et syödessäsi keskity televisioon, kännykkään tai lukemiseen, vaan siihen miltä ruoka todella maistuu, huomaat helpommin täynnä olemisen tunteen ja voit lopettaa syömisen ajoissa.
Omalla kohdallani pysyvään painonhallintaan on auttanut parhaiten säännöllinen syöminen. Syön jotain kolmen tunnin välein. Tuo systeemi pitää energian tasaisena ja näläntunteen poissa. Lisäksi se on auttanut kahvipöytäövereihin. Kun nykyään menen seitsemän sortin kahvipöytään, en vedä vanhaan malliin lautastani täyteen, vaan valitsen pari herkkua, joita syön. Useimmiten niitäkin pienet palat ja nautin niistä ajan kanssa. Aika pian huomaan, etten jaksa enempää.
Auttaa myös, kun opettelee syömään itsensä lähes täyteen, mutta ei ihan. Noudatan itse tätä periaatetta kaiken ruokailun kanssa. En juuri koskaan santsaa ja jos en jaksa syödä kaikkea loppuun, en syö. En myöskään ole koskaan pakottanut lapsiani syömään lautasta tyhjäksi. Lapsella on niin hyvä kehosäätely omasta takaa ruoan suhteen, että sen pakko-ohjailu vain sotkee luontaisen kylläisyydentunteen.
4. Kuntoile lempeästi
”Kuntoilu on kehosi kykyjen juhlistamista, ei rangaistus siitä mitä olet syönyt” (Susan Hyatt).
Susan kertoo vihanneensa liikuntaa, mutta heränneensä ystävän kommenttiin siitä, että ihmisen keho on luotu liikkumaan. Se ei ole turhanpäiväistä hattarointia tai trendikästä puuhailua – se on kehon luontainen tarve, jota ei saa ohittaa.
Kuntoilla voi monella eri tavalla. Ehkä huonoin tyyli täydellisen liikkumattomuuden lisäksi on orjallinen riippuvuus, jolloin liikutaan pakonomaisesti, vaikka keho ei aina jaksaisikaan. BAREn mukaan kannattaa kysyä itseltään: ”Millainen liike tuntuisi tänään rakkaudelta?”
Ihmisen fiilis ja kunto vaihtelevat. Joka päivä ei jaksa vetää hikilenkkiä tai käydä salilla. Susan Hyatt kannustaa kuuntelemaan kehon tarpeita tarkalla korvalla. Toisinaan keho kaipaa jotain ihan muuta. Vaikka juoksun sijaan todella hidasta liikettä, ehkä pelkkää venyttelyä. Joogaa. Kävelyretkeä puistossa.
Tärkeää on löytää itselleen laji, joka innostaa edes jonkin verran. Aloittaa sillä. Vaikka kolme kertaa viikossa. Kun tuloksia alkaa näkyä vahvemman kehon muodossa, prosessi ruokkii jälleen itseään. Tekee mieli harrastaa useammin. Kokeilla toista lajia. Lisätä ohjelmaan päivittäisen kävelyn. Kuulostele oloasi liikunnan jälkeen. Keho kyllä kertoo sinulle hyvällä ololla, mistä se pitää. Se on sinun juttusi. Nauti siitä.
5. Siivoa vaatekaappisi
Jep. Anna kunnon kyydit joka vaatteelle, joka on liian suuri tai liian pieni. Viisitoista vuotta sitten mahtuneet tavoitefarkut tai laihtumisen jälkeen kaappiin jääneet tunikat lähettävät kirjan mukaan omistajalleen surullista viestiä joka päivä.
Susan Hyatt kehottaa putsaamaan vaatekaapin ja hankkimaan saman tien kolme uutta asua. Sellaisia, jotka tuntuvat ihanilta ja ovat sopivan kokoisia. Älä siis odota, että laihdut sen kymmenen kiloa, älä odota ”sitten kun”-päivää, vaan tartu heti toimeen. Uudet asut antavat voimaa ja itseluottamusta. Jokaisessa elämänvaiheessa, joka näköisenä, joka kokoisena on oikeutettu kauniisiin vaatteisiin, joita rakastaa pitää.
6. Puhdista mielesi
Ala kuunnella miten puhut itsellesi. Useimmiten se sisältää valtavan määrän negatiivista p*skaa. Tyyli on yleensä seuraava ”olen huono, olen ruma, olen lihava, olen huono äiti, en osaa mitään, en ole yhtään mitään jne.”
Jos joku käyttäisi vastaavaa argumentointia ystävääsi tai lastasi kohtaan, olisitko hiljaa? En usko.
Mikä sitten tekee itsestäsi sen vähäarvoisemman? Etkö sinä ole puolustamisen arvoinen?
Tietysti olet! Kirjassa opetetaan muutamia erilaisia tapoja ”kantaa mielen roskat ulos”.
7. Astu esiin ja tule nähdyksi
Yllätyin, kun luin, että Susan Hyattilla on samoja kokemuksia valokuvauksesta kuin itselläni. Ehkä tämä on yleisempää kuin luulinkaan!
On surullista katsella meidän reissu- ja juhlakuvia niiltä ajoilta, kun lapset olivat pieniä. Minä puutun lähes jokaisesta. En halunnut koskaan kuviin, sillä koin itseni niin rumaksi tai lihavaksi, etten halunnut sellaisia muistoja jäävän albumeihin. Sitten kun olen laihempi, menen kuviin ajattelin. No. Aika kului ja kilot pysyivät. Minusta on siis todella vähän kuvia viimeiseltä kymmeneltä vuodelta perheen kanssa. Nyt se harmittaa, mutta onneksi osaan tänä päivänä toimia jo toisin.
Astu siis rohkeasti parrasvaloihin, sillä olet oman elämäsi pääosanesittäjä, et paras sivuosa! Mene kuviin pää pystyssä, osallistu keskusteluihin rohkeasti, kerro mielipiteesi suoraan. Älä piiloudu elämältä, vaan tule nähdyksi.
Susan Hyattin ”Upea” on ihanan inspiroiva, tunteen palolla suoraan sydämestä kirjoitettu opas parempaan elämään.
Kirjoittajan omat kokemukset kaikista vaiheista ovat mielenkiintoista luettavaa. Samoin joka luvussa kerrotut asiakaskokemukset, joissa ihmisten elämä on muuttunut monella tapaa parempaan suuntaan heidän alettuaan noudattaa BAREn oppeja. Tämä hyvän kierre osoittaa samalla toteen väitteen, jonka mukaan ihminen vetää puoleensa oikeita asioita, kun mieli on valmis huomaamaan ympärillä olevat mahdollisuudet.
”Sinulla on yksi keho. Yksi elämä. Yksi mahdollisuus luoda muistoja. Yksi mahdollisuus kokea kaikkia mahdollisia aistinautintoja. Rakastaa ja tulla rakastetuksi. Selvittää, mihin kehosi pystyy. Luoda ainutlaatuisia jälkiä maailmaan, vaikuttaa muiden elämään ja tehdä toisten ihmisten elämästä parempaa kuin ennen, omalla vaikutuksellasi.
Se tapahtuu tässä. Todellinen elämäsi ei ala myöhemmin. Se on nyt. Se on tässä.
Astu esiin ja tule nähdyksi.” (Susan Hyatt, Upea)
Todellakin suosittelen 💖
Halauksin, Erja