elämä

Kohti joulutunnelmaa

Meidän perheessä on ollut jo useamman vuoden tapana, että iltasaduksi luetaan joulukuussa vain joulusatuja. Ajan myötä nuo tietyt kirjat ovatkin ”leimautuneet” pelkästään joulun alla luettaviksi, joten muina ajankohtina niitä tulee harvemmin edes otettua esiin. Siispä niiden taika säilyy. Toissavuonna kuopuksella oli kirjajoulukalenteri ja silloin ei ollut ainakaan valinnan vaikeutta sen suhteen, mitä illalla luettaisiin. Tuli siinä samalla tutustuttua pariin uudempaan satuun itsekin.

Disney kaikkineen on ollut mun suosikkini jo lapsuudesta saakka ja onnistuneesti olen tartuttanut saman manian myös jälkipolveen.

Ankkalinnan porukan muodossa meillä on paljon joulujuttuja. Nämä kuvan valikoidut ovat meidän suosikit. Ja jos tuosta joukosta on vielä yksi ylitse muiden, se on DVD Mikki Hiiri – Joulu Ankkalinnassa. Siinä on niin monta ihanaa animaatiotarinaa, joihin aikuinenkin uppoutuu ja joista toisinaan liikuttuukin. Tätä devaria ei saa enää kaupoista, mutta olen bongannut muutamia hyväkuntoisia netin huutokaupoista.

Tämän Nalle Puh ja suuri jouluyllätys-kirjan ostin aikanaan meidän nelivuotiaalle esikoiselle. Siinä on ihana tarina joulujuhlaa järjestävästä Puhista, joka on kirjoittanut ystävilleen hauskoja kirjeitä. Laput ohjaavat joukon juhlapaikalle.

Tämän kirjan lukemiseen kannattaa varata hiukan pitempi aika, sillä kuorissa olevat kirjeet tutkitaan tarkkaan. Kun lapsi oppii lukemaan, kirjeiden tavaamisen voi antaa hänen tehtäväkseen. Viimeisessä kirjekuoressa on lisäksi pahvisia joulukoristeita, jotka lapsi voi laittaa vaikka joulukuuseen tai ripustella pitkin omaa huonettaan.

Löysin Joulutarinan / Joulusadun / Saiturin joulun vasta muutamia vuosia sitten, kun katselin siitä Jim Carreyn tähdittämän version. (Samalla tavalla bongasin muuten myös toisen suosikkini Grinchin).

Tämä Charles Dickensin teos taitaa olla yksi suosituimpia ja tunnetuimpia joulusatuja kautta maailman. Eikä ihme. Kertoohan se mitä liikuttavimmalla tavalla, mistä joulun hengessä pohjimmiltaan on kysymys.

Tässä yhteydessä muistutan, että tänäkin jouluna Tampereen teatteri esittää Saiturin joulun. Upean Scroogen roolin täyttää jälleen mahtava Ilkka Heiskanen. Tämä näytelmä on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Tänä vuonna esityksiä on sekä paikan päällä, että striimattuna. Itse aiotaan katsoa tuo jo neljättä vuotta peräkkäin. Tällä kerralla omalla kotisohvalla.

Joulutarina on meillä nyt lainassa myös kirjana ja tuo Barbieversiokin on aivan loistava. Olen katsonut sen itse tytön kanssa jo kolme kertaa.

Toinen legendaarinen tarina, jonka haluaisin joskus nähdä vielä balettinakin, on Pähkinänsärkijä. Tästäkin meillä on Barbieversio, jota vähän pienemmätkin jaksavat seurata.

Viime vuonna ostin leffan Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa. Se muistuttaa kovasti tyyliltään Liisa Ihmemaassa-elokuvia. Tarina oli mukavan pituinen ja me katsottiin se lasten kanssa suurella mielenkiinnolla loppuun. Aion ottaa uusinnan tässä jonain iltana, koska en ihan kaikkea siitä enää muista.

Nämä seuraavat jouluiset leffat ovat mun suosikkilistani kärjessä.

Olin niin iloinen, kun iki-ihanat, jo mun lapsuudessani seikkailleet Smurffit kokivat jälleentulemisen. Smurfs, A Christmas Carol mukailee edellä mainittua Saiturin joulua. Scroogen sijaan pätkässä äksyilee smurffi, joka ei jostain syystä pidä joulusta. Ja kun syytä aletaan kaivaa syvemmältä menneisyydestä, se on yllätys myös smurffille itselleen.

Napapiirin pikajuna on lumoava kokonaisuus, joka saa toivomaan, että kyseinen pikalinja Korvatunturille olisi oikeasti olemassa. Tämä olisi varmasti elämys kolmedeenä, koska jo ihan normisysteemilläkin tuntuu välillä, kuin olisi junan kyydissä mukana tai leijailemassa matkalippuna taivaalla. Ja kaiken kruunaa junan konnari – eräs suosikkinäyttelijöistäni, Tom Hanks.

Grinchiä olen kehunut jo niin paljon menneinä vuosina, etten tiedä kehtaanko enää. (No ehkä vielä tämän kerran).

Jos joskus joutuisin suunnittelemaan jouluisen Kukakylän, se näyttäisi varmaan aika tavalla samanlaiselta, kuin tämän leffan versio. Niin jouluista kylää ei ole maan päällä olemassakaan, mutta sellaisessa haluaisin päästä joskus edes käymään. Mieluiten asumaan. (Joku voisi suunnitella tästä kukahommasta jonkinlaisen teemapuiston. Kiitos jo etukäteen).

Jo itse joulun varastavan Grinchin tarina on kiva, mutta tämä animaatio on ihan vertaansa vailla. Olen jo pitkään harmitellut, kun Dr. Seussin kirjoja ei ole suomennettu. Pitänee hankkia niitä sitten englanniksi.

Ja viimeisenä vielä leffat, jotka katson joka vuosi siinä marras- joulukuun tienoilla. Näitäkään ei tule katseltua muulloin.

Paha pukki on aika roisi joululeffa, mutta silti niin loistava. Pääosassa ovat rosvot, jotka työskentelevät ostoskeskuksessa pukkina ja tonttuna. Tarkoituksenaan ryöstää joulun päätteeksi kaupan koko pyhäkassa.

Suunnitelma on hyvä, mutta pukki vaan sattuu olevaan naisiin menevä ja kippaa juotavia tasaiseen tahtiin. Aiheuttaen ongelman toisensa perään. Tonttu yrittää pitää homman kasassa kaikin voimin, kunnes kääntää takkinsa. Kakkososa tästä elokuvasta ei purrut pätkääkään, eikä ole mielestäni mitenkään verrattavissa ykköseen.

Bad moms leffasta varmaan jokainen nainen löytää sekä itsensä, että oman äitinsä. Tämän devarin naiset päättävät ottaa joulun taas haltuun ja viettää sitä ilman odotuksia. Juuri niin, kuin he itse haluavat. Kaiken muun hässäkän lisäksi pyhiksi vieraisille saapuvat äidit lykkäävät lusikkansa joka soppaan.

Netflixiltä suosittelen vielä koko perheen katsottavia Angelan joulu- ja Christmas Chronicles-elokuvia.

Angelan joulussa pieni tyttö huolestuu joulukirkossa siitä, kuinka seimessä makaava Jeesus-lapsi tarkenee kylmässä yön. Hän päättää viedä nuken kotiinsa lämpimään. Leffa on piirretty ja siitä tuli viime vuonna myös kakkososa.

Christmas Chronicles kertoo sisarusparista, jotka näkevät joulupukin lahjojenjakohommissa. Sisarukset kiipeävät rekeen salamatkustajiksi ja joutuvat hurjaan seikkailuun.

Myös tästä elokuvasta ilmestyi vuosi sitten kakkososa, joka oli mielestäni parempi, kuin ykkönen. Ehkä osansa siihen oli tapahtumamiljööllä, jona toimi sadunhohtoinen joulupukin kylä.

Voi kuulkaa näitä olisi vielä lisää, mutta jutusta alkaa tulla sen jälkeen jo liian pitkä. Maininnan ansaitsevat silti myös Mauri Kunnaksen joulukirjat sekä joka vuosi katsottava Joulupukki ja noitarumpu.

Ja kuinka moni lukee Aku Ankan taskukirjojen jouluteemanumerot? Olen itse kerännyt ne kaikki ja luen ne aina vuoden lopulla uudelleen. Jos jossakin on maailman satumaisimpia jouluja, se paikka löytyy Ankkalinnasta.

Tunnelmallisia joulusatuhetkiä sulle 💖

Halaten, Emppu

IG sydanmuruja

You may also like...

Vastaa