Sählä minä.
Olen muutaman päivän ”treenannut” enemmän. Tarkoittaa tällä kunnolla kilsan kävelyä ja siihen päälle vartti kevyttä venyttelyä. (Silti paremmin kuin vuosi sitten! Eläköön edistys!)
Moni saattaa muistaa, että sairastan reumaa. Olen sairastanut jo 44 vuotta, joten lasken sen enemmänkin ärsyttäväksi elämäntoveriksi kuin sairaudeksi. Tämä elämäntoveri ei kuorsaa, kaiva nenää tai jätä likaisia kalsareita nurkkiin. Sen sijaan se saattaa vetää yllättäen jalan alta. Kuten viime yönä.
Olin menossa istumaan vessanpöntölle, kun jostain ärtynyt, turvonnut polvi ei suostunutkaan taipumaan kunnolla, vaan pysäytti matkan kesken kaiken. Sillä seurauksella, että putosin istumaan renkaalle noin 30 sentin matkan.
Kiva tärähdys siitä tulikin.
Kun palasin sänkyyn, ilmaantui kipu saman tien. Ensin lapojen väliin. Sitten selkään. Lopuksi valtava huonon olon aalto vyöryi päälle. Makasin kyljelläni ja koitin teleportata itseni mielen aurinkorannalle ihanan kaislakattoisen majan edustalle. Hengittää syvään ja kuvitella syvänsinisen meren edessäni.
Särkylääke auttoi lopulta kolmen ja puolen tunnin uneen.
Aamulla pahoinvointi iski taas. Kipu jäyti niskaa lavasta saakka ja pää tuntui halosta saaneelta. Luojan kiitos mulla oli fyssari juuri tänä aamuna. Hän katsoi alueen ja sai sinne taas veren kiertämään. Vähän vielä lisää särkkäriä ja ehkä tämä tästä.
Kun olin nuorempi, kuvittelin olevani viisikymppisenä hyvässä kunnossa. Viisikymppinen en ihan vielä ole, mutta paremmassa hapessa olisin varmaan ilman tätä ”häiriötä”, joka riudutti mut melkein olemattomiin ekana vuonna ja on pitänyt ongenkoukussa roikkumassa toisen vuoden.
Vielä kolme vuotta sitten lenkkeilin useamman kerran viikossa. Tein viikon aikana kolme kertaa tunnin jumpat kotona. Olin fyysisesti aktiivinen pitkin päivää mm. töiden, kauppareissujen, siivousten ja puutarhatöiden merkeissä.
Eilen siivosin kaksi vessaa ja eteisen, jonka jälkeen olin jo ihan puhki. Ei puhettakaan siitä naisesta, joka vei kuopuksen kerhoon, siivosi koko kämpän kahdessa tunnissa, haki lapsen ja tuli kaupan kautta kotiin.
En voi välttyä miettimästä millainen elämäni olisi tällä hetkellä ilman koronavuosia. Alaspäin suuntaava piikki, jonka se ajanjakso toi kaikkien kuntoiluun, osui pahasti omaan elämääni. Myös aktiivisen työuran lopettamisella on ollut varmasti omat seurauksensa liikunnan vähentymiseen.
Siirryn tässä kohtaa asiassa aivan toiseen ääripäähän.
Vaaleihin.
Olen aina sanonut, etten kirjoita täällä politiikasta. Eikä tämäkään nyt suoraa politikointia ole, sillä puhun äänestämisestä.
Nuorena aikuisena en äänestänyt kuin presidentinvaaleissa. Koin koko vaalihässäkän pelkkänä sirkuksena, joka ei vetänyt puoleensa millään tasolla.
Ajattelin, ettei kukaan puolue yksinään asioista päätä. Kaikkeen tarvitaan aina muitakin. Vaikka puolueella olisi kuinka loistava vaaliohjelma ja hyvät tavoitteet, saattaa olla ettei hallituskaveri halua kuullakaan esitettävistä asioista. Tai tilanne muuttuu ja taas leikataan, vaikka käsi sydämellä vannottiin ettei.
Sama pätee kunnallistasolla. Sitä voi haluta tehdä vaikka mitä hyvää omalle kunnalleen, muttei voi mitään, jos esitys ei saavuta muita tai rahaa ei ole.
Nykyään, kun seuraan enemmän politiikan asioita, mua häiritsee jatkuva ”valtapeli”. Ei näytä hyvältä maailmalle, jos korkeimmassa valtiojohdossa käytetään väärää marssijärjestystä. Tai ollaan koko ajan eri mieltä asioista hallituksessa. Meneillään olevat puheenjohtajatentitkin ovat näyttäneet sisältävän aika paljon kärhämää.
Tästä päästään siihen äänestämiseen.
Ihmettelen aina samaa asiaa vaalien alla. Sekä eduskunta-, että kunnallisvaalien. Useimmilla listoilla samat naamat siellä lupaavat asioita, mitä eivät ole saaneet toteutettua silläkään kaudella. Tai sitä edellisellä. Miten se onnistuisi seuraavallakaan kerralla?
Jos porukka on tyytymätön asioiden hoitoon, miksi he äänestävät aina nämä samat ihmiset niitä hoitamaan? Yrityskään pysyy harvoin tuoreena ja innovatiivisena, jos sama johtaja seisoo ruorissa kolmekymmentä vuotta. Siihen paikkaan tottuu ja sille tulee sokeaksi. Ei näe enää metsää puilta eikä osaa uudistua.
Mielestäni juuri tämän takia tulisi olla joku raja peräkkäisille kausille, jolloin saa eduskunnassa istua. Juuri siksi, että saataisiin tarpeeksi uusia ihmisiä vanhojen konkareiden joukkoon.
Suomi velloo niin syvässä suossa velkojensa kanssa, että seuraavalla hallituksella tulee olemaan muutenkin rankka paikka. Pitää saada velkoja lyhennettyä ja jokainen tietää kotitaloustasolla mitä se tarkoittaa. Enemmän makaronia ja ketsuppia. Vähemmän ravintolakertoja.
Hallitus ei voi olla kiva kaveri, joka antaa jokaiselle sen mitä se haluaa. Koska haluaminen ei lopu koskaan.
Hallitus ei voi perääntyä päätöksistä aina, jos joku taho ei tykkää. Sen tehtävänä on toimia maansa parasta ajatellen. Joskus se tapahtuu ottamalla jotain toiselta ja antamalla se enemmän tarvitsevalle.
Hallituksen työ on priorisointia. Mutta oikea valta on sinulla, joka lappuun laitat sen henkilön numeron, jonka luotat asioitasi hoitamaan.
Ihanaa viikonloppua!
Erja