Kuuntelin tänään fyssarille ajaessani Hitmixiä, jossa puhuttiin julkisista hellyydenosoituksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tämä aihe yleensäkin aiheuttaa keskustelua. Eikö se nyt ole ihan tavallista halailla julkisesti? Suudella muiden nähden?
Olen aina ollut halaaja. Halailen suurinpiirtein kaupan kassasta lähtien kaikki, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on mulle normaali kanssakäymisen muoto. Herkkänä ihmisenä tunnistan kuitenkin vastapuolen pakokauhun jo jalkaterän asennosta, jos hän on tyyppiä joka halaa vain puuta takapihalla. Silloin nyökkään tai kättelen. En halua aiheuttaa kenellekään halaustraumoja.
Joskus vastapuolelle sattuu heittäytyjä. Hän tahtoo halata, eikä tahdo. Heittäytyjän kanssa yleensä kuitenkin kokeillaan. Hän seisoo jäykkänä kuin heinäseiväs ja varoo tarkkaan, etteivät rintakehät sentään kosketa toisiaan. Tyyppi halaa ja samaan aikaan työntää toisella kädellä pois. Epämukavaa kummallekin, joten halaus on ohi nopeasti, mutta tulipahan tehtyä.
Julkinen pussaaminen oman murusen kanssa onkin sitten eri juttu. Ihan jo sen takia, koska suutelemisen kirjo on niin ihanan laaja.
On kuiva pikainen. Märkä lipaisu. Purkin pohjan nuolemistyyli. Tai hidas ja viipyilevä. On kielisuudelma. Poskisuudelma. Joskus jopa kieli poskella tai nenä suussa pusuja. You name it!
Huomasin aihetta miettiessäni, etten näe mitään väärää suutelemisessa vaikka keskellä toria. Tai siinä, että näen joidenkin toisten tekevän niin. Ainoa, mikä nostaa niskakarvoja pystyyn, on ajatuskin kunnon kielarista keskellä väkijoukkoa. En pystyisi itse, enkä kyllä haluaisi sellaista katsoakaan. En tiedä miksi. Ehkä se on niin paljon intiimimpää? Enemmän kuin ”tavallinen” suukko.
Tai jos istutaan iltaa yhdessä jonkun kanssa ja toinen pari kiehnää koko ajan kiinni toisissaan. Se on paitsi kiusallista myös epäkohteliasta. Ehkä sen suurimman tunteen palon voisi jättää vierailun ulkopuolelle?
Anyway. Jos intiimistä puhutaan, on mulla lyhyt tarina.
Oltiin kerran perheen kanssa kylpylässä. Uitiin suuressa altaassa, jossa oli aika monta muutakin. Altaassa oli myös ihana nurkkaus, josta näki maisemaikkunoista ulos. Ja joka oli vähän kuin omassa rauhassa, silti kaikkien näkyvillä.
Nuorehko pari oli siellä kiihkeissä tunnelmissa. Meidän esikoinen halusi katsella ikkunasta ulkomaisemia, joten annoin hänen olla siinä, mutta käännyin itse hienovaraisesti poispäin pariskunnasta.
Hetken kuluttua he alkoivat huohottaa kovempaa meidän selän takana. Loistavaa, ajattelin ja pohdin, vienkö esikoisen takaisin uimaan ennen kuin hän ehtii kysyä mitä pari tekee. Kun mies nosti naisen syliinsä ja laittoi tämän kaidetta vasten, nostin minä lapsen mukaani ja vein hänet pois.
Me mieheni kanssa ja kymmenet muut ohiuimarit kyllä tiesimme, mitä veden alla tapahtui. Se näkyi jo parin ilmeistä, kun he lopuksi nousivat altaasta ja siirtyivät muualle.
Siinä on ehkä hellyydenosoitus, joka ei vain sovi ihan yleisille paikoille. Vaikka vaarantunteesta itse kiksejä saisikin.
Pus ja hal, Emppu
IG Sydänmuruja-blogi