Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Julkinen lovetus

Posted on 15.11.202215.11.2022

Kuuntelin tänään fyssarille ajaessani Hitmixiä, jossa puhuttiin julkisista hellyydenosoituksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tämä aihe yleensäkin aiheuttaa keskustelua. Eikö se nyt ole ihan tavallista halailla julkisesti? Suudella muiden nähden?

Olen aina ollut halaaja. Halailen suurinpiirtein kaupan kassasta lähtien kaikki, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on mulle normaali kanssakäymisen muoto. Herkkänä ihmisenä tunnistan kuitenkin vastapuolen pakokauhun jo jalkaterän asennosta, jos hän on tyyppiä joka halaa vain puuta takapihalla. Silloin nyökkään tai kättelen. En halua aiheuttaa kenellekään halaustraumoja.

Joskus vastapuolelle sattuu heittäytyjä. Hän tahtoo halata, eikä tahdo. Heittäytyjän kanssa yleensä kuitenkin kokeillaan. Hän seisoo jäykkänä kuin heinäseiväs ja varoo tarkkaan, etteivät rintakehät sentään kosketa toisiaan. Tyyppi halaa ja samaan aikaan työntää toisella kädellä pois. Epämukavaa kummallekin, joten halaus on ohi nopeasti, mutta tulipahan tehtyä.

Julkinen pussaaminen oman murusen kanssa onkin sitten eri juttu. Ihan jo sen takia, koska suutelemisen kirjo on niin ihanan laaja.

On kuiva pikainen. Märkä lipaisu. Purkin pohjan nuolemistyyli. Tai hidas ja viipyilevä. On kielisuudelma. Poskisuudelma. Joskus jopa kieli poskella tai nenä suussa pusuja. You name it!

Huomasin aihetta miettiessäni, etten näe mitään väärää suutelemisessa vaikka keskellä toria. Tai siinä, että näen joidenkin toisten tekevän niin. Ainoa, mikä nostaa niskakarvoja pystyyn, on ajatuskin kunnon kielarista keskellä väkijoukkoa. En pystyisi itse, enkä kyllä haluaisi sellaista katsoakaan. En tiedä miksi. Ehkä se on niin paljon intiimimpää? Enemmän kuin ”tavallinen” suukko.

Tai jos istutaan iltaa yhdessä jonkun kanssa ja toinen pari kiehnää koko ajan kiinni toisissaan. Se on paitsi kiusallista myös epäkohteliasta. Ehkä sen suurimman tunteen palon voisi jättää vierailun ulkopuolelle?

Anyway. Jos intiimistä puhutaan, on mulla lyhyt tarina.

Oltiin kerran perheen kanssa kylpylässä. Uitiin suuressa altaassa, jossa oli aika monta muutakin. Altaassa oli myös ihana nurkkaus, josta näki maisemaikkunoista ulos. Ja joka oli vähän kuin omassa rauhassa, silti kaikkien näkyvillä.

Nuorehko pari oli siellä kiihkeissä tunnelmissa. Meidän esikoinen halusi katsella ikkunasta ulkomaisemia, joten annoin hänen olla siinä, mutta käännyin itse hienovaraisesti poispäin pariskunnasta.

Hetken kuluttua he alkoivat huohottaa kovempaa meidän selän takana. Loistavaa, ajattelin ja pohdin, vienkö esikoisen takaisin uimaan ennen kuin hän ehtii kysyä mitä pari tekee. Kun mies nosti naisen syliinsä ja laittoi tämän kaidetta vasten, nostin minä lapsen mukaani ja vein hänet pois.

Me mieheni kanssa ja kymmenet muut ohiuimarit kyllä tiesimme, mitä veden alla tapahtui. Se näkyi jo parin ilmeistä, kun he lopuksi nousivat altaasta ja siirtyivät muualle.

Siinä on ehkä hellyydenosoitus, joka ei vain sovi ihan yleisille paikoille. Vaikka vaarantunteesta itse kiksejä saisikin.

Pus ja hal, Emppu

IG Sydänmuruja-blogi

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com