Se olisi kohta jälleen yksi kesä takana ja paluu arkeen. Oli iloinen yllätys, kun kummankin lapsen lukujärjestys ilmestyi Wilmaan jo heinäkuun alkupuolella. Yleensä sitä on odoteltu vielä paria päivää ennen ekaa koulupäivää.
Esikoisella on nyt suurempi muutos edessä, kun hän aloittaa lukiossa. Jakso-opiskelu, koeviikot, uudet opettajat ja kaikki opiskelumateriaali koneella. (Olen tässä sivussa muistellut kaiholla omia lukiovuosiani).
Kuopus puolestaan menee viidennelle, joka on vuosi, jolloin historia aloitetaan. (Yksi lempiaineistani, saatat muistaa). Rakastan etenkin Egyptin, Kreikan ja Rooman historiaa. Ne kaikki jumaltarut sun muut legendat veivät jo omassakin lapsuudessa mennessään ja kiehtovat mua edelleen.
Lapset ovat jälleen kasvaneet pituutta. Esikoinen menee jo reilusti yli pääni ja kuopus hätyyttelee lähellä. Hän seisoo aika ajoin edessäni ja mittaa kädellään, kuinka monta senttiä enää, että saa äidin kiinni. Veikkaan, että kahden vuoden kuluttua olen pienin meidän perheessä : )
Harrastuksiin molemmille lapsille tulee muutoksia.
Meidän esikoinen on harrastajana pitkämielinen ja tavoitteellinenkin. Hän valitsee lajin, jota harrastaa monia vuosia ja joka tuntuu omalta jo paperilla. Ehkä jopa tukee tulevaisuuden ammattihaaveita. Nyt hän kuitenkin haluaa pitää paussia musiikkiopistosta, jossa on käynyt pidempään pianotunneilla ja laulamassa. Hän ei tahtonut sen paikalle mitään ja asia on okei. Harrastaminen ei ole mikään pakko.
Kuopus taas on ollut aina harrastusmagneetti, joka tahtoo kokeilla sitä ja yrittää tätä. Hän on harvemmin puuhaillut saman harrastuksen parissa kahta vuotta pidempään ja sekin on ok. Joskus paras laji löytyy vasta useamman kokeilun jälkeen, jos silloinkaan.
Nyt hän aloittaa showtanssin (joka oli myös oma harrastukseni lukioiässä) sekä kuvataiteen perusteet. Hän rakastaa luovia juttuja, joten molemmat sopivat hänen luonteelleen täydellisesti.
Itse jatkan kirjoittamista ja ekana hommana saatan valmiiksi ensi vuoden huhtikuussa ilmestyvän Joku Muun.
Joku Muu on satumaailmaan siirretty tarina ”kiltin tytön syndroomasta”, jossa uhraamalla oman aikansa muille menettää samalla paljon itsestään.
Kirjaa voi alkaa tilata ennakkoon loppuvuodesta – toivon mukaan viimeistään joulukuussa. Laitan tänne sitten lähempänä siitä tarkempia tietoja sekä hieman esimakua tulevasta.
Tässä vielä pieni pätkä eilen editoitua tekstiä. Ihanaa viikon jatkoa sulle!
”Joku Muu kallisti päätään ja silmäili arvioiden oranssia puuta, jonka hän oli maalannut edellisenä iltana. Sen runsas lehvästö putosi alas pitkinä ryöppyinä, muistuttaen elävästi villinä kuohuvaa vesiputousta.
Pikku menninkäinen totesi tyytyväisenä värivalinnan osuneen kerrassaan nappiin. Puu hehkui enemmän kuin kauniisti aamuauringon osuessa siihen.
-Sievä kiukkupuu, Joku Muu hymähti puoliääneen ja siemaisi jälleen herkullista teetään.”
❤, Emppu