Tämä kuvan huone on nykyään yksi mun suosikkipaikoistani meidän kodissa. Ja kun ottaa huomioon, että se on kodinhoitohuone, on se tällaiselta pyykinvihaajalta paljon sanottu. Nostin kuvan siksi tähän esille, koska vielä viisi vuotta sitten, en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni tuollaisessa huoneessa mitään edes pimeässä. Niin ”sisustusvärikammoinen” olin silloin.
Jokainen tietää varmaan sen, kun näkee täydellisen kämpän somessa ja alkaa haaveilla samanlaisesta sisustuksesta. Sellaisten kuvien takia minäkin kuvittelin pitkään olevani täysvalkoisen sisustuksen ihminen.
Haalin joka paikkaan valkoisen eri sävyjä ja yhdistelin niihin rakastamiani värejä. Pieniksi väriläiskiksi sinne tänne. Jos kaupassa oli jokin sisustustuote esimerkiksi harmaanruskeana ja valkoisena, valitsin miettimättä valkoisen, vaikka sydän olisi kaivannut sen toisen perään. Lopputulemana oli se, että sisustus – oli se miten kaunis tahansa, ei tuntunutkaan hyvältä, vaan sitä kaipasi jotain lisää.
Mulle ensimmäinen tärkeä hetki ”sisustusvapautuksessani” oli se, kun valitsin ensimmäisen kerran kaupasta sen tuotteen minkä halusin, sen sijaan, että olisin aina noudattanut luomaani värikoodia. Kun katselin kotona tavaroita, joista oikeasti pidin väriä myöten, huomasin, että tunne tekee kodin. Ei se, että mun talo näyttäisi asuntomessuja varten fiksatulta.
Muistan myös lukeneeni, että joku sanoi, ettei hanki kotiinsa mitään sisustuskampetta, mistä ei tykkää. Tämä on nykyään myös mun ohjenuorani. Jos kaikki itseä miellyttävä ei sovikaan saumattomasti yhteen muun sisustuksen kanssa tai seinän väri särkee kaverin silmää, niin mitä sitten. Tärkeintä on se, että rakastaa kotiaan ja viihtyy siellä.
Aloin pikkuhiljaa murtaa väreillä sisustamisen pelkoa. Ensin sävytin makuuhuoneen turvallisesti harmaalla. Tummempi väri teki heti huoneesta kodikkaamman ja jotenkin pesämäisen. Harmaa on myös mun nykyinen lempivärini turkoosin, heleän vaaleanvihreän ja hennon roosan ohella.
Lienee sanomattakin selvää, että meillä on nykyään aika paljon harmaata. Melkein jo enemmän, kuin sitä valkoista. Maanläheiset sävyt ovat mielestäni tosi rauhoittavia, siksi kaipaan niitä ympärilleni. Meidän talon väri-iloittelu tapahtuu sitten lasten huoneissa – ja nyt myös kodinhoitohuoneessa.
Tämä kodinhoitohuoneen sisustaminen lähti siitä, että se oli ennen maailman ankein luukku. Valkoiset seinät ja harmaa kivikova matto. Sanoin miehelleni, että vietän siellä keittiön lisäksi niin paljon aikaa, että haluan siitä viihtyisän. Samalla sain ajatuksen, että toteutan siellä omat sisustusvärifantasiani. Sieltä ne eivät ainakaan hyppää silmille, vaikka toteutus ontuisi pahasti.
Kun meidän olkkariin laitettiin kuvatapetti, tilasin samalla kodinhoitohuoneeseen omansa. Halusin mummolaa, vanhanaikaista, kukkia ja värejä. Toivemalli löytyikin sitten aika nopeasti. Tapetoitiin vain tuo yksi seinä, ”tauluseinä” maalataan vielä jollain värisävyllä.
Lisäksi tahdoin jalkojen alle pehmeän maton, joka on kirkkaan värinen. Tuo oli meillä saunamökin parvella leikkitilassa ja otettiin se kokeiluun väliaikaiseksi. Tarkoituksena olisi hankkia harmaa tilalle, mutta oonkin nyt tykästynyt tuohon väriin niin paljon, että saa nähdä.
Ja pisteenä iin päällä. Mieheni osti mulle tuollaisen retromallisen radion. Olin siitä jo pitkään höpöttänyt, kun tykkään kuunnella musaa aina tehdessäni kotitöitä ja tuohon saa kytkettyä myös Bluetoothin. Nyt pyykkiä viikatessani luukutan aina Spotifysta täysillä lempisoittolistaani. Samalla laulan ja teen kaikkea muuta noloa (kuten tanssin). Mutta pääasia se kai on, että nauttii.
Loistavaa torstaita sulle <3
Halaten, Emppu
FB @kaneliomena ja IG @emppu76