Ajattelin toissapäivänä kirjoittaa Turku-casesta. Tiedättehän sen? Uutisen, jonka mukaan Afrikan tähti, Peppi Pitkätossu ja Viisikot suurinpiirtein uhkaavat lastemme maailmankatsomusta sen sijaan, että ne opettaisivat millaista maailmassa oli ennen.
Aloitin tekstin ja pyyhin pois. Aloitin uudelleen ja pyyhin taas. Olin jumaliste niin sanaton, etten osannut edes kirjoittaa ajatuksiani ylös. Enkä näemmä osaa vieläkään.
Tänä päivänä joku suuttuu aina. Ja vaikka asia ei edes koskisi omaa elinpiiriä, voi suuttua toisten puolesta.
Kaikki loukkaa.
Poika ja tyttö sanat loukkaavat. Samoin nainen ja mies. Äidistä ja isästä käytiin jossain vaiheessa keskustelua. Kaikki mies-liitteiset sanat on hävitetty jo maailmankartalta muuttaen ne henkilöiksi. Kohta mieskään ei saa halutessaan olla enää mies, vaan pelkkä henkilö tai hahmo. ”Naisella on yllään Diorin uusi iltapuku ja henkilöllä hänen vieressään asuun sointuva solmuke”.
Nykypäivänä pitäisi ymmärtää, että maailma oli ennen tosi suljettu. Ei ollut nettiä. Ei näin vapaata liikkumista ympäri maailman. Se on vaikuttanut väistämättä myös ilmaisuun ja näkemyksiin eri kulttuureista.
Sen sijaan, että alussa mainittuja kirjoja pidettäisiin loukkaavina ja (kuten Afrikan tähdestä sanottua) rasistisina, voitaisiin nähdä ne oman aikansa kuvina. Silloin maailma toimi eri tavalla ja asiat, joita me nyt katsomme suvaitsevammin, olivat silloin eksoottisia ja outoja. Joskus jopa pelottavia.
Jos katsotaan tästä muutamia vuosikymmeniä taaksepäin, mm. tupakointia ihan mainostettiin ja joka elokuvassa sauhuteltiin paljon. Tänä päivänä tuollaisia mainoksia ei saisi edes tehdä, mutta ei niitä silti polteta arkistoista ja vanhoista lehdistä.
Ne, kuten myös vaikkapa tuo Afrikan tähti ovat aikansa kuvia. Kertoen, miltä maailma näytti ja kuulosti ennen. Ja totta puhuen, jos katsotaan tämän päivän youtube-videoita ja monia somekeskusteluita sanoisin, että enemmän sensuroitavaa löytyisi niistä.
Joten, eiköhän siirretä valokeila asioihin, joilla on oikeasti merkitystä ihmisten tulevaisuudelle.
-Erja-