Jee, pääsen palaamaan hommiin, sillä tässä se nyt on. Mun uusi työkaverini (toivottavasti seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi). Sateeseen jääneen koneen näytössä oli sisällä vettä jota ei saatu pois, joten uusi laite oli pakkohankinta. Mutta tiedostot sentään saatiin pelastettua viimeistä myöten.
Kiitos erittäin hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta Tietokonehuolto Hietaniemi Tampereella. Ilman teitä yrittäisin tällä hetkellä muistella uusimman kirjani tekstiä mahdollisimman tarkasti, jotta saisin siitä täsmälleen samanlaisen. Joku Muuta on nimittäin editoitu jo aika pitkään ja täytyy sanoa, että tämän sadejutun jälkeen olin kauhuissani, jos koko julkaisu olisi pitänyt siirtää monella kuukaudella eteenpäin tuhoutuneiden tiedostojen takia. (Joten muistakaa kopioida johonkin. Minä ainakin tästedes muistan).
Mutta voi tämä uusi, suloisen sininen kone.
Nauroin miehelleni outoa sopeutumisvaikeutta. Kirjoitan niin paljon, että uusi tietokone tuntuu melkein uudelta ihmiseltä taloudessa. Jonka kaikki kommervenkit ja tavat mun täytyy opetella tuntemaan.
Entinen kone sopi hyvin syliin. Siinä oli naarmu kannessa ja rasvatahroja kirjainten päällä. Se oli kuin virttynyt ja venynyt villapaita, jonka aina vetää päälleen, vaikka kaapissa olisi viisi uutta.
Tunsin sen joka mutkan ja säädön. Sekä ärsyttävän nuolinäppäimen, jota sai painaa aina kovasti, jotta se toimisi. (Kai siellä oli pala rusinapullaa välissä). Silti tuntui tyhmältä ostaa ihan samanlainen, joten päädyin uudempaan malliin.
No. Tänään ollaan katseltu toisiamme keittiön pöydän yli. Viikonloppuna ajattelin ihan repäistä ja käynnistää masiinan 😁 Hakea tuntumaa hieman erilaiseen näppikseen ja kirjoittaa Joku Muuhun yhden kohdan uudelleen. Kohdan, jota ehdin tässä lomaviikkoni aikana pyöritellä.
Nyt jätän blogin rauhaan. (Kahdeksi päiväksi 😁, maanantaina palaan arvonnan merkeissä).
Ihanaalämmintälohdullistajasuloista viikonloppua sinulle!
Halein, Erja