Tunteella

Oletko koskaan jäänyt jumiin johonkin maisemaan? Hetkeen? Ääneen tai tuoksuun? Väreihin?

Niin jumiin, ettet halua lähteä tilanteesta pois, vaan toivot kauniin hetken jatkuvan ikuisesti.

Itselläni tällaisia hetkiä on tullut paljon vastaan.

Koen voimakkaasti juuri edellämainittuja asioita. Moni saa aivoihin mielihyvää suosituista ASMR-videoista. Itse koen samanlaisia mielihyvän hetkiä lähes päivittäin, pelkästään kulkemalla luonnossa ja havainnoimalla ympäristöä. Ja jään helposti jumiin kauniiseen hetkeen. En halua sen päättyvän.

Olen seissyt loputtomia iltoja nauttien auringonlaskuista. Silkkiuikkujen huudoista kaislikon reunassa. Haistellut lumoutuneena vastaleikatun nurmikon tuoksua ja hurmioitunut sateen jälkeisen ilman raikkaudesta. Katsellut kauniita väriyhdistelmiä kattauksissa, kukkaistutuksissa ja tauluissa. Nauttinut nuotiotulen rätinästä, kardemumman tuoksusta pullataikinassa ja luonnon vehreydestä.

Toisinaan sitä ottaa hetkestä kuvia ja toivoo, että saisi sillä tavalla säilymään kyseisen hetken tunteet niitä päiviä varten, kun tarvitsee elämäänsä kipeästi jotain kaunista ja hyvää. Mutta eihän se onnistu. Tunne siitä ei siirry, mutta kauniit värit tuovat hyvän mielen myöhemminkin.

Tänään tuli tällaisia ajatuksia vastaan, kun selasin puhelimeni viimeisimpiä kuvia. Suurin osa on äitienpäivän tienoilta, pari kuvaa tuli joukkoon viime kesältäkin. Osa on täällä saattanut jo ollakin, mutta kertaus ei haittaa koskaan.