Tämän kertainen postaus on enimmäkseen kuvakooste kaikesta,
mitä olen menneellä viikolla kuvaillut jouluvalmistelujen keskellä.
Vaikea uskoa, että aattoon on enää viisi yötä (!!!)
Joulukuussa yksi parhaista asioista on ystävien ja sukulaisten näkeminen.
Viime viikolla meillä oli neljänä päivänä vieraita ja heidän ansiostaan
tulee aina astetta jouluisempi fiilis.
Tällä viikolla on ollut konsertin ja tulevan teatterin lisäksi vielä
kummankin lapsen joulujuhla. Meidän eskari esiintyi ekassa juhlassaan
ja oli kyllä niin liikuttava esitys musiikkeineen kaikkineen.
Koulun juhlasalissa tulee kummasti aina muistot mieleen omista joulujuhlista.
Siitä, kuinka oudolta tuntui mennä kouluun iltahämärässä.
Kuinka juhlan jälkeen saatiin todistukset sekä jouluiset paperipussit,
joissa tuoksui punainen jouluomena ja pipari. Joskus pussissa oli vielä joku karkki.
Tykkään antaa lahjaksi kaikenlaista käyttötavaraa ja -tuotetta.
Niinpä mun lahjakassiin valikoituu aika usein erikoiskahvi- tai teepaketteja, herkkuja, kauniita pyyhkeitä sekä erilaisia sauna- ja kylpyjuttuja.
Rakastan itse kaikenlaisia ihanan värisiä ja tuoksuisia juttuja ja oon just se tyyppi, joka ostaa joskus jonkun tuoksu- tai meikkituotteen ihan vaan kivan pakkauksen vuoksi.
(Joskus sattuu sillä tavalla ostaessa hitti, toisinaan kunnon huti, mutta tulipa kokeiltua).
Tätä alla olevaa jouludevaria ei saa enää oikein mistään. Ainakaan uutena.
Olen katsonut tätä melkein parikymppisestä lähtien joka joulu ja tää on ollut myös kummankin lapsen eka joululeffa. Jokseenkin tärkeä siis tunnearvoltaan ja sisältö on täyttä Disney-timanttia.
Tänä jouluna olikin surkeampi ylläri, kun levy löytyi katkenneena kaapin perukoilta. Huutokauppasivustolta löytyi onneksi pari kohdetta, joista toinen on nyt meillä.
3D-kortit on aivan mahtavia. (Rakastan myös näyttämökirjoja!)
Törmäsin näihin Tenavakortteihin jouluostoksilla ollessani.
Olen jo ala-asteella lukenut paljon Tenavia ja
kyseisen sarjan leffakin muutama vuosi sitten oli tosi hyvä.
Näistä valolla varustetuista, soivista korteista tuli kivat koristeet lasten huoneisiin.
Lapsilla on kummallakin huoneensa ovi vuorattu lempparijuttunsa julisteella. Esikoisella Ankan tyyliin ja eskarilla Frozen-teemalla.
Kun olin nuori, inhosin teipintahraisia huoneen ovia ja
silloin myös päätin, että mun kotona ei koskaan tuhrita julkkareilla seiniä.
Niin niin… ajat muuttuu…
Yksi juliste on tytön huoneessa tosin kehystetty, mutta helpommalla pääsee näin. Ja kuvaakin voi vaihtaa nopeammin mielen mukaan.
Viime vuodet meidän tonttujoukko on kasvattanut väestöään lähes vuosittain yhdellä kaverilla.
Tyttötontut pitävät tänä jouluna majaa enimmäkseen takan päällä ja lumiukko pääsi vartioimaan joulukortteja olohuoneeseen.
Suurin partatonttu ja joulupukki ovat vieläkin vaatehuoneen hyllyllä odottamassa ja ehkä sinne
jäävätkin tänä vuonna. Meidän koiravauvalle on nimittäin pitkät tontun parrat ihan ohittamaton paikka ja hän löytää kyllä vaikka mistä ja mitä hampaisiinsa : )
Oon tykännyt pitkään Monet’n maalaustyylistä ja pitkään varastossa ollut, nuoruusvuosina hankittu, kehystetty taidejuliste pääsi ainakin hetkeksi koristamaan takkahuoneen nurkkausta.
Ovikransseja on kertynyt muutamia vuosien mittaan.
Tälle uusimmalle versiolle menetin sydämeni alle viiden sekunnin koulun joulumyyjäisissä.
Jos joku asia näyttää ihan minulta ja mun tyyliltä, se on tämä kranssi.
Ja tätä hommaa tykkään tehdä. Paketointi on huippukivaa!
(Siinä sivussa kuluu kummasti kuppi kahvia ja puoli suklaarasiaa).
Pidän eniten värikkäistä, runsaskuvioisista papereista ja valkoisesta leveästä lahjanarusta.
Ja pakettikortit on ihan oma juttunsa. Niiden pitää olla kauniita ja pahvisia.
En osaa käyttää tarramallisia.
Nuorempana tein itse pakettikortitkin, kun aikaa riitti vielä kaikkeen säätämiseen. Kirjoitin niihin joululaulujen sanoja ja joskus runomuotoisia vihjeitä paketin sisällöstä.
Näin vähän vanhempana oon hurahtanut kukka-asetelmiin.
Ostetaan yleensä äidin ja siskon kanssa kukkakorit toisillemme ja ne lahjat on sitten siinä. (Ainakin joka vuosi koitetaan sopia niin).
Amaryllis on tosi kaunis asetelmassa kuin asetelmassa.
Mun ehdoton suosikki kautta aikojen on silti hyasintti. Ilman sen tuoksua, ei joulu osaa tulla.
Ollaan nyt kahtena vuonna käyty mieheni kanssa Tampere-talossa kuuntelemassa Club For Fiven joulukonsertti. He ovat aivan mielettömän taitava ryhmä ja ovat tehneet ihania sovituksia vanhoihin lauluihin.
Tänä vuonna meillä oli matkassa ekaa kertaa myös lapset ja vaikka nukkumaanmeno venyikin tunnilla, oli sen arvoinen keikka.
Lapset olivat ehdottomasti sitä mieltä, että tästä voitaisiin tehdä jokavuotinen perinne.
Tykkäsivät esiintyjistä tosi paljon ja pääsivät vielä bändin kanssa yhteiskuvaankin.
Seuraavan kuvan sotku on siskon ja mun askarteluhetken tuotoksia.
Aloitettiin kaksikymmentä (!!!) vuotta sitten meidän vanhemmille heidän elämästään kertova albumi, kun he viettivät tuolloin kolmekymmenvuotishääpäiväänsä.
Tuo albumi on saanut rinnalleen jo toisen (jatko-osan), kun ollaan nelisen kertaa päivitetty sinne muutama aukeamallinen kuulumisia.
Muistan sen kuin eilisen, kun ekan kerran tätä tehtiin.
Istuttiin siskolla yläkerran lattialla ideoimassa. Voi sitä naurun määrää… (Oltiin silloin 28 ja 23).
Tällä kerralla naurettiin myös paljon, mutta välillä mieltä kaihersi jo haikeuskin vanhoja valokuvia etsiessä. Niin moni asia on toisin kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Me kasataan albumiin siis valokuvia ja höystetään niitä lehdistä löytyvillä mojovilla otsikoilla ja sarjisten puhekuplilla. Piirretään, kirjoitetaan ja väritetään.
Tänä vuonna rakkaat äiti ja isä viettävät 50-vuotishääpäiväänsä ja sen kunniaksi päivitettiin sivuja lisää. Huumoria unohtamatta. Vanhemmat saavat uusimman painoksen luettavakseen muutaman päivän kuluttua.
Nää hetket on paitsi hauskoja, myös muuten tärkeitä.
On ihana viettää hetki aikaa isosiskonsa kanssa ja muistella menneitä.
Tänään vietetään iltapäivällä perinteisiä pikkujouluja rakkaan ystäväperheen kanssa ja huomenna lapset pääsevät joululoman viettoon koulusta kymmeneltä.
Huomenna saapuu myös joulukuusi koristeltavaksi ja leivotaan piparitalot, joten aattoon laskeutuminen alkaa pikkuhiljaa olla käsillä.
Blogi jää nyt muutamaksi päiväksi lomille.
Rauhallista Joulua teille kaikille!
Lämpimin halauksin, Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76