Vanhassa laulussa sanotaan, että tosiystävän tuntee siitä, kuka jää vielä vaikeuksienkin jälkeen vierellesi. No, minä väitän, ettei siihen tarvita edes vaikeuksia. Riittää, kun toteutat haaveitasi, onnistut, menestyt tai olet onnellinen.
Ihmisluonne on pohjimmiltaan aika susi toiselle. Lajitoveria kohtaan on helppo olla ymmärtäväinen ja kannustava silloin, kun toisella menee huonosti. Tarkoittaahan se useimmiten sitä, että omat asiat ovat paremmalla tolalla. On helppoa taputtaa toista olkapäähän ja todeta, että kyllä se siitä. Asiat järjestyvät ajallaan. Uskomatta silti siihen aina itsekään.
Kun ystävällä menee paremmin kuin omilla laduilla, iskee moneen kateus. Miksi se nyt noin ja miten noilla lihaksilla, mietitään vihreän, hymyilevän naamion takana.
Ystävän selkä on täynnä pieniä kirveitä, kun porukalla koitetaan keksiä syitä, miksi se nyt laihduttaa / eroaa / vaihtaa työpaikkaa / lenkkeilee joka päivä tai muuttaa ulkomaille. Taitaa olla kyseessä syrjähyppy / kymppikriisi / pettävä puoliso / potkut tai taitojen puute, päätetään pohdinnoissa. Tai ehkäpä se saikin uuden työpaikan reittä pitkin! Tai peri suuren omaisuuden! kohistaan. Mikä vaan käy, mikä selittää toisen ihmisen pelottavaa elämänmuutosta parhain päin itselle. Ja vielä siltä puolelta, että ystävän saa surkuteltavaan asemaan. Onhan sen nyt pakko toimia noin pelastaakseen elämänsä.
Olen lukenut onnistumistarinan, jossa kymmeniä kiloja laihduttanut nainen kadotti lähes kaikki ”ystävänsä”. Nämä hävisivät, kun kilojen alta kuoriutunut, itsevarmuutensa valossa loistanut nainen alkoi saada katseita ohikulkevilta komistuksilta. Saada enemmän huomiota yökerhoissa. Siihen saakka nämä ystävät olivat iloisina paistatelleet toisen epävarmuudessa ja omassa oletetussa paremmuudessaan. Kenties naureskelleet tuhdimmalle ystävälleen selän takana. Kun taustalla häärineestä kotelosta tulikin yllättäen korea perhonen, ei ystävien oma kuorikauneus enää riittänytkään, sillä itseensä tyytyväisen ihmisen itsevarmuutta ja charmia ei saa kaupoista. Ne tulevat sisältä, kun ihminen loistaa ulospäin hyvää oloaan. Koosta riippumatta.
Entäpä tapaukset, jossa ystävät eroavat ja löytävät uudet? Usein selän takaa kuuluu toteamus, ettei se vaihtamalla parane. Että saa nyt nähdä, kuinka kauan tämäkin kestää. Ovat onnellisia nyt, mutta sekin onni loppuu, kun arki astuu kuvaan. Sitten ovat taas saman edessä tämän uudenkin kanssa.
Tällainen puhe huokuu katkeruutta. Oma liitto on ehkä taputeltu saattohoitokuntoon ja koitetaan hampaat irvessä pitää kiinni siitä, mikä joskus oli olemassa. Ollaan kateellisia toisten uudesta onnesta. Onnistumisesta. Sovinnaisuuden nimissä tunteet pitää peittää, mutta silti voi heitellä pieniä piikkejä siitä, kuinka onni vielä kukkii tai nauttikaa nyt, kun vielä voitte.
Ja kuinka moni onkaan kuullut menestyjistä, jotka ovat huomanneet ystävien väistyneen, kun raha on alkanut näkyä toisen elämässä? Ystävä, joka edelleen polkee paikallaan toisen suunnatessa raketilla rikkauksiin, ottaa kateuksissaan ritolat. Tai ei yhtäkkiä osaakaan enää sopeutua toisen uuteen elämään ja jättäytyy hiljalleen taka-alalle. Nämä alkuperäiset ystävät korvautuvat uusilla ”ystävillä”, jotka hyppäävät mielellään ykkösluokan kyytiin ja toivovat, että loisto tarttuu. Tosin he ovat myös ensimmäisinä karkaamassa uppoavasta laivasta, kun toisen menestys kääntyy laskusuuntaan.
Ystävyyden lujuutta mittaa myös unelmien toteuttaminen. Teepä kunnon elämänmuutos tai hyppää vaikka työelämän oravanpyörästä pois kesken kaiken. Ihan vain siksi, että haluat tehdä loppuelämälläsi jotain muuta. Jotain, jolla tuntuu olevan merkitystä sinulle. Laumassa sinua huudetaan takaisin tuttuihin rutiineihin ja kyseenalaistetaan nauraen se, että eläkkeellekö meinaat tuossa iässä lähteä. Todetaan vielä perään, ettei sitä nyt sentään muilla ole moiseen varaa ilman lottovoittoa.
Ja kuinkahan monella lottovoittajalla muuten on enää entinen ystäväkaartinsa tallella? Koska työllä ja otsan hiellä sinun pitää omaisuutesi ansaita ollaksesi kunnioitettu yhteiskunnan jäsen. Lottolapun täyttäminen on liian helppoa suurten rahojen saamiseksi. Samaan kastiin lasketaan suurten omaisuuksien perijät. ”Helppoahan se on toisen ansaitsemalla rahalla mällätä ja rehvastella. Toista se on, kun joutuu itse haalimaan euronsa kasaan”, todetaan painokkaasti.
Se, että joku luopuu varmasta toimeentulosta, statusarvosta, rikkauksista tai vaikkapa edustustehtävistä tavoitellakseen omaa hyvää oloaan, koetaan usein pelottavaksi. Epäreiluksi.
Taustalta kumpuaa varmasti oma tahto tehdä samalla tavalla. Päästää irti kaikesta, mikä ei enää anna mitään. Mikä on vain tottumusta. Mikä ei vastaa enää omia elämänarvoja, eikä tavoitteita. Mutta rohkeus, se puuttuu ja siitä ollaan kateellisia. Tai ollaan niin riippuvaisia toisten arvostuksesta ja korkeasta asemasta, ettei pystytä lähtemään sydämen kaipaamalle tielle, koska pelottaa olla tavis. Niinpä ”huumorilla” nälvitään kaveria heittäytymisestä tyhjän päälle ja toivotaan salaa epäonnistumista. Ja ollaan hiljaa tyytyväisiä, jos toisen suunnitelmat eivät otakaan tuulta alleen.
Tästä päästään takaisin alkuun. Vaikeudet eivät siis pelkästään tunnista ystäviä, vaan pikemminkin onnellisuus. Se, joka on vierelläsi vielä silloinkin, kun seisot toteutuneen haaveesi keskellä, menestyt ja hehkut onnellisuutta elämääsi, on tosiystäväsi.
Hän kannustaa, kun yrität. Hän iloitsee, kun onnistut. Hän on onnellinen kanssasi. Ja luulenpa, että kun koittaa päivä, jona tarvitset olkapäätä tukemaan, korvaa kuulemaan ja sydäntä välittämään, ne ominaisuudet löytyvät tältä samalta ihmiseltä.
Sillä hyvässä ystävyydessä ja hyvässä avioliitossa ei ole niinkään paljoa eroavaisuuksia. Kummassakin seistään omaa etua tavoittelematta toisen rinnalla. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Pyytämättä.
Toiveikasta torstaita, Emppu
IG @kaneliomena76