Kun viime viikon perjantaina pakkailtiin tavaroita ja siistittiin kotinurkkia ennen talvilomalle lähtöä, olo oli aivan sippi. Tuntui sataprosenttisesti siltä, että loma tuli kerrankin ihan oikeaan saumaan.
Näin myös kelien osalta. Kun lähdettiin kotipihasta, satoi vettä ja tuuli myrskysi joka suunnasta. Tunti tunnilta matkan edetessä, maisemat muuttuivat. Ensin paljon loskaista lunta ja taivaalta räntää kaveriksi. Kun päästiin vihdoin perille hankien keskelle, pyrytti lunta jo ihan kunnolla.
Tärkeintä lomassa on mulle nykyään ajattomuus ja se, ettei päiviä ympätä täyteen kaikenlaista menoa. Myös palautuminen on tärkeää. Kymmenisen vuotta sitten asia oli ihan eri tavalla ja silloin oli sitä parempi loma, mitä enemmän löytyi tekemistä. Ikä tekee näköjään tehtävänsä.
 |
| Vihdoin se on täällä. Talviloma!!!! |
 |
| Aikamoinen kasa kampetta. Ja tässä on vasta vaatteet ja pelit… |
 |
| Taskari on pitkillä matkoilla mun luottokumppani kirjojen lisäksi. |
Tarpeeksi lähellä
Tällä kerralla suunnattiin auto Sotkamoon ja kohti Vuokatin rinteitä. Siellä ollaan vietetty nelisen kertaa talvilomamme aiemminkin (myös yksi vuodenvaihde) ja tykätään paikasta niin hurjasti, että palataan aina uudelleen.
Sen lisäksi, että Vuokatista löytyy jokaiselle jotakin, on matka kohtuullinen. Myös meidän kuusivuotiaalle. Lähdettiin kotoa kymmenen maissa ja oltiin illalla kuudelta perillä. Kolme taukoa laskettuina aikaan mukaan.
Viime vuonna käytiin hiukan pohjoisemmassa Rukalla ja sinne mennessä reissu piti pilkkoa kahteen osaan. Jäätiin silloin menomatkalla Vuokatin Katinkultaan yöksi ja jatkettiin seuraavana aamuna vielä kolmisen tuntia Rukalle. Takaisin ajettiin sitten kyllä yhdellä heittämällä, kymmenen tuntia taukoineen.
 |
| Upeat maisemat avautuvat Vuokatin rinteiltä. |
 |
| Pieni, kodikas kahvila rinteen huipulla. Ripa’s kuppila. |
Rinnekylän aatelisto
Vuokatissa parasta on aktiviteettien runsas kattaus. On sisäpelihallia, mittaamaton määrä latuja, kävelyreittejä ja luistelupaikkoja. On pulkkamäkiä, keilaratoja, kylpylä, SuperPark, huskyajelua ja moottorikelkkasafareita. Sekä mukavasti rinteitä (12 kpl), joista meidän kuusivuotiaskin kävi tällä kertaa laskemassa pari suurinta. Tähän asti hän on peuhannut ainoastaan lastenmäessä.
Kaikki tämä sijaitsee sopivien välimatkojen päässä toisistaan. Lisäksi tiheimmän loma-asutuksen välittömässä läheisyydessä on kaksi ruokakauppaa, joissa on todella hyvät valikoimat.
Maukasta ruokaa ollaan löydetty joka paikasta, missä Vuokatin alueella ja ympäristössä on käyty syömässä. Tosi hyviä pizzoja löytyy Katinkullan yläkerran ravintolasta sekä rinneravintola Alakatista. Ja ehkä yhden parhaista broileriannoksista koskaan, olen syönyt Vuokatin Amarillossa.
Välillä pistellään naamareihin eineksiä mökillä ja toisinaan haetaan eväät mukaan rinteiden vieressä sijaitsevasta Hesburgerista. Naamaan nousseesta finnikuorrutuksesta saattaa viimeisenä lomapäivänä näkyä, että on eletty kaikenlaisella rasvaisemmalla hutulla koko viikko, mutta loma on lomaa – ruoanlaitostakin. (Ja äkkiä se naama siitä taas tasoittuu, kun palataan normiruokailun pariin).
Me ollaan majoituttu lähes aina Vuokatissa ollessamme Vuokatin Aatelin mökeissä. Niin tälläkin kertaa. Meidän mökki sijaitsi tien päässä, laskettelurinteen tuntumassa ja pihasta pääsi laskemaan suoraan rinteeseen. Silti itse paikka oli tosi rauhallinen.
 |
| Vuokatin Aatelin ”Marsalkka”. |
Vuokatin Aatelilla on sekä hotelli, että monia mökkejä rinteiden läheisyydessä. Kaikilla mökeillä on kivat, aatelisarvoiset nimet. On Markiisia, Marsalkkaa, Markiisitarta, Kreiviä, Ruhtinatarta, Tsaaria yms. Me majoituttiin tällä kerralla Marsalkassa, viimeksi oltiin Aatelin Linnan Erikissä.
Aatelin Linna on upea kokonaisuus. Muurien ympäröimä alue, jossa on viisi kaksikerroksista loma-asuntoa autopaikkoineen. Erikissä oli lisäksi vielä kolmannessa kerroksessa romanttinen tornihuone, jonne mahtui vain parisänky – tähtitaivasvalaistuksen alle. Siellä käytiin välillä miehen kanssa tunnelmoimassa, kun lapset oli saatu nukkumaan.
Kivaa puuhaa
Kun kuudesta lomapäivästä kaksi meni matkustamiseen, oli meillä neljä tehokasta päivää aikaa surffailla eri paikoissa. Ehdottomasti eniten aikaa meni rinteessä ja seuraavaksi eniten pulikoidessa.
Katinkullan kylpylä oli uudistunut upeasti pukuhuoneiden ja saunamaailman osalta. Allasosaston puolella ei ollut tapahtunut ainakaan omaan silmääni mitään mittavia muutoksia.
 |
| Meidän kuusivuotias kävi tämän parin päivän laskettelukoulun pari vuotta sitten. Oli kyllä hyödyllinen kurssi. |
 |
| Metsän kätköissä oli kivoja mäenlaskupaikkoja. |
 |
| Eka ilta meni heittämällä hohtokeilauksen parissa. |
Saunamaailmassa oli kivana uutuutena elämyssuihku, jossa sai valita suihkun neljästä eri vaihtoehdosta. Kokemusta ryyditettiin vielä linnun äänillä, ukkosella sekä salamoinnilla. Kokeiltiin lasten kanssa niitä kaikkia. Ja moneen kertaan. Oli ainakin trooppinen sade, jossa satoi kaatamalla lämmintä vettä niskaan. Ja kylmä sumu, jossa seistiin keskellä viileää sumusadetta, jonka toisinaan läpäisi kylmän viileä tuuli.
Yksi mun suosikeistani oli kylmä-kuuma-allas. Vettä siellä oli vain nilkkoihin saakka, mutta se oli kyllä ihan riittämiin. Ensin jalkoja melkein särki, kun tepsutteli jääkylmällä puolella ja sen jälkeen verenkierron vilkastuminen pisteli ihanasti, kun siirtyi kuumaan veteen. Oli aivan mahtavaa, kuinka kevyiltä jalat tuntuivat pitkän aikaa tämän käsittelyn jälkeen.
Saunoja oli ainakin kotasaunan muotoon tehty suomalainen sauna ja höyrysauna, jossa tuoksui aivan eukalyptukselta. Uutena nurkasta löytyi luolasauna, jonne mentiin kumarassa hyvin pienestä ovesta.
Ulkona oli savusauna ja paljuja, joissa ei tällä kertaa käyty.
Saunamaailma saa uudistustensa lisäksi plussaa myös vesiautomaatista mukeineen. Lapsille (ja meillekin) tulee usein jano uidessa ja joka paikassa ei ole altaalla ravintoloita, joista voisi käydä ostamassa jotain juotavaa.
Myös Vuokatin SuperPark ansaitsee kehuja. Meidän perhe on käynyt vuosien mittaan hurjan monissa sisäleikkipuistoissa ja voisi sanoa, että tämä on yksi ihan parhaasta päästä.
Alunperin puisto kulki nimellä Angry Birds Activity Park ja siihen aikaan mekin käytiin siellä ekan kerran. Nimi muuttui muutama vuosi sitten, mutta onneksi hyvä kiipeilyalue jäi. Telineitä on paljon ja ne ovat mukavan laajalla alueella. Osia on yhdistetty pitkillä putkisilloilla toisiinsa. Siellä on kiva mennä hippaa ja olla piilosilla. Ihan heti ei kaveria kiinni saa.
Tämän lisäksi ihan huippuja ovat esterata, jossa saa aikuinenkin tehdä parhaansa, että pääsee sen kunnialla läpi sekä vaijeriliuku, joka on aina ollut meidän kaikkien lemppari.
Tällä kertaa mun suosikeissa johtopaikan otti kuitenkin tenniskenttä, jossa pääsin pitkästä aikaa lyömään palloa. Isäni opetti mut nuorempana pelaamaan tennistä ja lätkittiin sitten naapurin tytön kanssa menemään pihatiellä harva se päivä muutamana kesänä. Sydämeen tennis on jäänyt pysyvästi jo silloin ja oli ihan mahtavaa verestää niitä muistoja.
Kiitos jälleen Vuokatti!
Loma alkaa olla kohta ohi ja paluu arkeen lähestyy. Mielen akut on ladattu ja koko kroppaa kivistänyt väsymys on ainakin hetkeksi poissa.
Ja arvatkaa vaan, kuinka onnellinen meidän pieni karvapörrö koiranpentu on, kun näkee meidät taas. Hänelläkin on ollut ihan oma spessuviikkonsa, sillä Lucky oli elämänsä ensimmäistä kertaa yökylässä mummilassa ja pappalassa.
Rentoutuneena ja levänneenä,
Emppu