Kirjoitin kerran tarinan, jonka punaisena lankana oli elämän tuottama väsymys. Vaikka ihmisellä olisi kuinka paljon hyviä ajatuksia, hyvää tahtoa ja halua muuttaa asioiden suuntaa, se ei vain aina onnistu. Elämä vaatii liikaa energiaa. Liikaa aikaa. Kun vuorokauden rajallisiin tunteihin yrittää ympätä kaikki bucket listit sekä to do-listat pakollisten kuvioiden ympärille, alkaa pienen ihmisen voima hiipua….
Osallistuin alla olevalla tekstillä Kouvolan dekkaripäivien tämän vuoden novellikilpailuun. Aiheena oli ”Viulukotelon salaisuus” ja aihetta sai käsitellä laajasti. En ole koskaan, ikinä, milloinkaan, kirjoittanut mitään ”jännempää”, vaan keskityn enemmän humoristiseen ja kevyeen tyyliin. Yritän kuitenkin usein haastaa omaa kirjoittamistani ja siksi oli kiva kokeilla, millaisen dekkarityylisen kertomuksen sitä saisikaan aikaan. Kivalta tuntui myös tämä genre,…
Nelivuotias Amelie tanssahteli kävelykatua eteenpäin, pitäen samalla lujasti kiinni äitinsä kädestä. Hän oli matkalla päiväkotiin, jossa oli odotettavissa hauskaa. Tädit olivat luvanneet, että tänään, juuri tänä nimenomaisena aamuna, he askartelisivat äitienpäivälahjat. Kauniit avaimenperät, joihin saisi kiinnittää ihan mitä helmiä vain haluaisi. Niin paljon helmiä, kuin haluaisi. Tädit olivat luvanneet heille senkin. Amelie oli jo mielessään…
Seison harmaan hautakiven vieressä kuuntelemassa papin puhetta. Konekirjoitettu tekstiliuska hänen virsikirjansa välissä on lyhyt ja sisältää paljon yleistyksiä. Itse asiassa puhe voisi olla ihan kenestä tahansa ihmisestä, josta kenelläkään ei ole mitään sanottavaa. Ainakaan mitään hyvää sanottavaa. Katselen, kun tuuli kuljettaa kahta vaahteranlehteä. Ne pyörivät ensin villinä punaisen ja keltaisen sekamelskana viileässä, syksyisessä ilmassa, kunnes…