Valoa syksyyn
Tänään iski yllärifiilis vaihtaa saunamökin ja olohuoneen sohvat keskenään. (Mieskin ylisti ideaa monta kertaa rankahkon tunnin aikana). Jo teininä tykkäsin säännöllisin väliajoin järkkäillä huoneeni kamppeet uuteen uskoon. Pidän vaihtelevuudesta ja paikalleen jumittuminen sekä samoissa asioissa pitäytyminen ovat aina puuduttaneet mua omalla tavallaan.
Olen jo pidempään haikaillut hiukan vaaleampaa sohvaa olkkariin, kun edellinen (ikäloppu) harmaanruskea teki yleistunnelmasta vähän raskaan ja tunkkaisen. Vanhasta kalustosta jäi kuitenkin paikoilleen nojatuoli raheineen, se kun on ihan ykköspaikka lukea ja katsella telkkaria.
Meidän porukalla on ylipäänsä sohva aika vähällä käytöllä. Lapset katselee joskus ohjelmia siinä ja iltasatu luetaan myös sohvalla. Muuten siinä istun lähinnä minä iltaisin ja satunnaisesti mieheni, joka yleensä nukahtaa omaan sohvannurkkaansa alta aikayksikön.
Kun vauhtiin päästiin, siirrettiin samalla hässäkällä vitriini vastakkaiselle seinälle ja toiselle seinustalle jäi ylhäiseen yksinäisyyteensä telkkaritaso härpäkkeineen. Seinälle pitää käydä ostamassa vielä tietynlaiset tauluhyllyt muutamalle valokuvalle ja homma on sitä myöten valmis. Valoisampi yleisilme saatiin kertaheitolla.
Valoa syksyyn tuovat myös toiset ihanuudet – tunnelmavalot ja kynttilä poikineen.
Ennen saattoi olla ehkä hiukan noloa sytytellä jouluvaloja jo syyskuulla (done!), mutta onneksi ne on nimetty uudelleen kaamosvaloiksi, jotka voi huoletta jättää paikoilleen vaikka ympäri vuoden ; ) Samoin sisätiloihin tehtaillut koristevalot. Rakastan extrapaljon sitä tunnelmaa, joka näistä valoista syntyy ympärillä leijuvaan pimeyteen.
Read Hour
Olin aivan täpinöissäni, kun meidän vitosluokkalainen toi viime viikolla kotiin historian kirjan. Hissa oli yksi mun ehdottomista lempiaineista koulussa ja etenkin Kreikan, Rooman ja Egyptin historiat, jotka siinäkin kirjassa olivat ekana.
Vaikka isänmaallinen olenkin, olin silti salaa hiukan pettynyt, kun lasten ope oli sanonut aloittavansa kuitenkin Suomen historiasta. (Äiti ei ota lainkaan lasten koulunkäyntiä liian vakavasti – ei lainkaan).
Muistan, kuinka lukiossa äikän tunnilla saatiin listallinen joitain vanhempia suomalaisia teoksia, joista valittiin luettavaksi yksi ja tehtiin siitä essee.
Koulussa tuli ylipäänsä luettua paljonkin sellaista osastoa, jota ei muuten olisi kirjastossa vilkaissut edes toista kertaa. Muistan lukeneeni mm. ”Silja, nuorena nukkunut”, ”Manillaköysi” sekä ”Valkoinen, kuiva kausi” nimiset teokset. Silloiseen makuuni nuo olivat turhan kankeaa kieltä, mutta pitäisi koittaa lukea joku noista uudelleen nyt parikymmentä vuotta myöhemmin ja katsoa, miten uppoaa tällä kertaa.
Viihdyttävimmät kirjat, joita olen lukenut kuuluvat Himoshoppaaja-sarjaan. Mulla on ne kaikki ja muistaakseni Sophie Kinsella on saanut valmiiksi uuden osan, joka kertoo Himoshoppaajan joulusta. Arvatkaa vaan odotanko sitä ihan palavissani, koska olen totaalinen jouluhullu. Rakastan kaikkea jouluun liittyvää! Ihanaa, että siihen on enää kolme kuukautta.
Paksuimmat kirjat, jotka olen lukenut läpi (ja monta kertaa) olivat ”Tuulen viemää” ja ”Scarlett”.
”Tuulen viemää”-kirjan keskiössä kulkee toivottomalta näyttävä rakkaustarina Amerikan sisällissodan ja rotusorron melskeissä.
”Scarlett” jatkaa tarinan loppuun ja tapahtumat tässä kirjassa sijoittuvat sisällissodan jälkimaininkeihin sekä suurelta osin myös Irlantiin.
Kirja, jonka oon aloittanut monta kertaa, mutta en ole koskaan päässyt alkua pidemmälle on ”Eat, Pray, Love”.
Tarina alkaa Italiasta ja on todella mielenkiintoinen. En siis tajua, miksi en vaan saa sitä luettua.
Kirjan leffaversiossa pääosaa näyttelee yksi suosikeistani, Julia Roberts. Leffaakaan en ole koskaan katsonut kokonaan, mutta joskus otan edes sen työn alle : )
Kirja, jonka haluan joskus lukea on Jordan Belfortin tarinaa kertova ”Wolf of Wall Street”. Mua on aina kiinnostanut pörssimaailma ja olisi joskus mielenkiintoista käydä pörssissä katsomassa, miten siellä hommat hoidetaan. (Etenkin tuolla Wall Streetillä).
Jo elokuva tästä kirjasta on loistava ja usein kirja on vielä leffaa parempi. Leonardo DiCaprio teki aivan loistavan roolin Jordanina. Kannattaa katsoa!
Lukeminen, jota moni suotta karsastaa, on Aku Ankka. Jotkut pitävät sitä edelleen sarjakuvamaiseen tapaan huonona lukemistona. Olen itse lukenut Ankkaa koko ikäni ja voin sanoa, että siinä lehdessä on valtavasti opittavaa.
Viittaukset mm. historiaan, maantieteellisiin paikkoihin ja ilmiöihin sekä monipuolinen kielenkäyttö tekevät Aku Ankasta yhden parhaista luettavista, jota jaksaa lukea hänkin, ketä ei muu lukeminen kiinnosta. Tällä lehdellä sain meidän esikoisenkin innostumaan lukemisesta. Hänen intonsa laajeni sittemmin myös muuhun kirjallisuuteen.
Tällä hetkellä mulla ei ole mitään kirjaa kesken. Edellinen, jonka juuri lopettelin oli Liane Moriartyn ”Tavalliset pikku pihajuhlat”. Tykkään hänen tavastaan rakentaa juoni ja kertomisjärjestys hieman toisella tyylillä. Hänen tarinansa ovat yllätyksellisiä, mielenkiintoisia ja pitävät jännitystä yllä viimeisille sivuille saakka.
Ja syy tähän edeltävään kirjaselostukseen on seuraava haaste…
Suomalaisten nuorten lukutaito on romahtanut. Lasten ja nuorten säätiö on järjestänyt maassamme ensimmäistä kertaa kaksiviikkoisen Read Hour-kampanjan suomalaisen media-ja viestintäalan kanssa. Kampanja huipentuu sunnuntaina 08.09.19 (YK:n kansainvälisenä lukutaitopäivänä) haasteeseen, jolloin toivotaan, että mahdollisimman moni suomalainen istahtaa lukemisen tai äänikirjan äärelle tunniksi klo 19 alkaen.
Silloin siis, tarinoiden maailmaan kaikki : ) Ja saa suositella lukemisia. Täällä otetaan innolla vinkkejä hyvistä kirjoista vastaan.
Lukuterkuin,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76