Suret sen menetystä,
mikä joskus oli elämäsi.
Itket häntä,
joka joskus olit sinä.
*
Kun katsot taaksesi,
et muista parhaita hetkiä.
Ainoastaan
roppakaupalla hukattuja tilaisuuksia,
liikaa käyttämättä jäänyttä aikaa
sekä toiveita,
jotka odottivat vain oikeaa päivää toteutuakseen.
*
Sinulla oli suunnitelmia,
mutta elämä pyyhkäisi ne nauraen sivuun.
Se jakoi sinulle toiset kortit
kertomatta,
miten uutta peliä pelataan.
*
Ilman sääntöjä tulevaisuus ilkkuu epätietoisena.
Samanlaisia viikkoja yksi toisensa jälkeen.
Ahdistuneena tuijotat verhon takaa elämää joka lipuu ohitsesi,
ja yrität vähäisin voimin tarttua
pakeneviin minuutteihin.
*
Suret sen menetystä,
mikä joskus oli elämäsi.
Itket häntä,
joka joskus olit sinä.
*
Se elämä ei enää kuulu sinulle,
etkä sinä
sovi enää siihen elämään.
*
On aika päättää vanhan itsesi suruaika.
Hyvästellä kivuliaasti entinen ja
hyväksyä viimein muutos.
Muutos, jota et itse valinnut.
*
(Erja Pyhältö-Seppälä)

Onpahan todella hienoin sanankääntein maalailtu vieraantumisen kokeminen, oman elämän hallinnan menettäminen ja lopuksi jonkinlainen surutyö, hyväksyntä ja ripaus toiveikkuutta. Niin todentuntuisesti kuvattu, että on helppo samaistua.
-Vaari-
Lämmin kiitos
-Erja-