Heippa ihanat❣
Tiistaisen ”Hyvän runouden lukupäivän” kunniaksi, kirjoitin tämänkertaisen blogitekstin runomuotoon. (Hyvästä runoudesta ei tämän kohdalla voi puhua, mutta tulipahan koitettua. Ja kivaa oli).
Alkoi mieli janota jotain uutta,
ainaisen saman sijaan vaihtelevuutta,
sain keväisen sisustusinnostuksen,
(teen siitäkin oman postauksen).
Keittiöstä työt alettiin,
peittyi seinä vaaleaan paneeliin,
mies luuli – ”Oli tämä tässä”,
astui toiveissaan harhaan,
vaimon muutoshaaveet laajenivat
sisältä puutarhaan.
”Sinne kaivuri pitäisi hommata
ja hiukan maata kuoria,
pohjustaa sitten hiekalla,
jotta saadaan se kuntta tilata.”
Näin vaimo toiveitaan selosti
ja unelmiaan ilmaan piirteli,
mies kuunteli vieressä hiljaa aivan,
tunsi varmaan jo selässään kulumavaivan.
”Eikä siinä vielä kaikki”, vaimo lisäsi,
(miehen otsa jo hikeä lykkäsi),
”On lintuallas tuolla jo valmiina mulla,
se huvimajan viereen saisi tulla,
ja unelmatarhan tarvitsee ympärilleen,
pensaita, puita, ehkä vesiaiheen.”
”Kiveystä saisi myös olla,
kenties oleskelualue patiolla,
kävelysilta veneelle saakka,
ei kai tämä ole liian raskas taakka?”
Mies vinosti hälle naurahtaa:
”Ei huoleta mua taakka,
ulkotöissä ilolla huhkin,
vaikk’ aamusta iltaan saakka,
aikataulu ainut huoli tässä mulla on,
sillä tiedän, vaimo rakas,
oot niin kovin malttamaton.”
”Ei kiirettä tällä”, vaimo lupasi,
ja samaan hengenvetoon totesi,
”Kun ei tähän hetkeen kerran muuta voida,
niin ehdittäis’ varmaan tapetoida.”
Siinäpä tämä. Lyhyestä virsi kaunis. Oli muuten oikeasti tosi hauskaa kokeilla runoilla. Vaikka sitten hiukan huumorilla ja tuollaisella perus loppuriimisysteemillä. Selkomuotoinen postaus samasta aiheesta on tulilla ja lataan sen tänne hiukan myöhemmin.
Oikea runous on todella upeaa ja avautuu lukijasta sekä senhetkisestä elämäntilanteesta riippuen jokaiselle eri tavalla. Jos joku runo ei puhuttelekaan juuri tällä hetkellä, se saattaa koskettaa sydänjuuria myöten muutaman vuoden kuluttua.
Runoratsullalaukaten,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76