Opettele nämä ulkoa

Lähes jokaiselle on joskus sanottu koulussa seuraava lause: ”Opettele nämä niin hyvin ulkoa, että jos sinut yöllä herätetään ja asiaa kysytään, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä”.

Ja me opeteltiin.

Kertolaskuja, joiden huomasin kaikesta pänttäämisestä huolimatta olevan hieman ruosteessa, kun aloin muinoin opettaa niitä ala-astetta käyville lapsilleni

sekä

äidinkielen sanajonoja, jotka muistan edelleen, mutten enää niiden tarkoitusta. Olivatko ne adverbejä? Konjunktioita? Diftongeja? Adverbiaaleja? Ja mitä niillä tehtiinkään?

Muistan talossa, talosta, taloon, jne. Sekä rimpsun, jossa olivat mm. adessiivi, elatiivi, illatiivi. Ne varmaan liittyivät tuohon talojuttuun jollain tavalla. Samoin muistan rivin: ettäjottakoskakunkunnesjosvaikka..

Meidän aikanamme kaikki unohtunut tieto piti kaivaa tietokirjoista ja entisistä oppikirjoista. Ei ollut hakukoneita. Ulkoa opettelu oli varma tapa muistaa asioita pidemmän kaavan kautta. Teki niillä myöhemmässä elämässä mitään tai ei.

Mutta. Ihan omaksi ilokseni (sillä rakastin noita äikän sanarimpsuloruja) runoilin Riimihiiret, jossa on käytetty pronomineja ja konjunktioita. Tätä kyseistä lorua voi lukea vaikka oman ala-astelaisensa (ja nuorempienkin) kanssa ja taatusti muutama nimi tarttuu muistiin aika pysyvästi.

Loru on pitkähkö siksi, että tästä oli tarkoitus tulla (suuremman viilauksen jälkeen) kuvakirja. Suunnitelmat sen osalta kuitenkin muuttuivat, mutta pidän lorusta niin paljon, että haluan julkaista sen täällä.

Halein, Erja

Riimihiiret

Vanhassa kyläkoulussa,

asuu hiiriperhe suuri.

Kun lapset seisovat rivissä,

on jono pitkä kuin Kiinan muuri.

*

Pesäänsä somaa, ihan ikiomaa,

suojaa pölystä harmaa kirjapino.

Koti kyhätty on luokan peränurkkaan,

kohtaan,

jossa lattialista on vino.

* 

Sataviisikymmentä pikkuhiirtä,

vilkasta ja ahkeraa,

asettuvat aamuin pianon alle,

oppitunteja seuraamaan.

Ne hiirenhiljaa istuvat,

jotta kaiken tarkasti kuulevat,

mutta kellonsoiton myötä

juosten käytäville kirmaavat.

*

Ne osaavat vähentää ja laskea yhteen,

patalapun virkata ja solmia lyhteen.

Kasvit lajeittain luokitella,

ja aakkoset takaperin luetella.

*

Maanantaina oppivat Euroopan rajat,

tiistaina nimesivät Pohjoismaat,

keskiviikkona luvassa on rumputunti,

ja torstaina esihistoriaa.

*

Kun perheen suuri lukumäärä, toi pulman vanhemmille,

oli nimet kaikki käytetty, mitä keksitään seuraaville?

*

He koettivat ideoita onkia, opettajan puheista viisaista,

mutta hiiri-isän mielestä, suorakulma ei nimeltä kuulosta.

*

Äiti lopulta keinon keksi, vieläpä ihan ilmaiseksi,

löysi mitä suurimman aarteen, läheltä opettajanpöydän kaarteen.  

Siitä lähtien pienten nimet on poimittu,

tuosta kirjasta suuresta,

jonka kannessa seisoo kirjava kukko,

karttakeppi olalla.

*

Nyt äidin mielestä lasten nimet,

kauniisti yhteen sointuvat,

ja sanarimpsuna luettuna,

aivan runolta kuulostavat.

*

Esikoinen JA, on joukon vanhin

SEKÄ iältään vasta kaksi.

ELI, TAI, VAI ovat kolmoset,

joista perhe tuli kuuluisaksi.

*

MUTTA on kohta jo aikuinen,

VAAN teini-iässä seilaa,

SILLÄ näyttelijäksi haluaa,

ja alati itseään peilaa.

*

On perheeseen jälleen saatu, viisi uutta pienokaista.

Äiti silmäilee jo etsien kirjan sivua,

millä nimellä heitä aletaan kutsua?

*

Nimet löytyvät viimein, mutta pidetään vielä salassa.

Paljastetaan muille vasta nimenantojuhlassa.

Sinne kutsuttuja ovat naapurit ja koko kylän kansa.

Hiiriperhe tahtoo kaikille esitellä uudet rakkaimpansa.

*

Niin juhlavalmistelut alkavat,

ne jokaiselta osansa vaativat.

*

”ETTÄ, haetko purolta tähän vettä?”,

pyytää äiti ja ojentaa kiulua.

”Olisi ihanaa, jos voisit pienten juhlassa

soittaa vaikka viulua.”

*

”JOTTA, onko totta,

että ilman kutsua jäi herra Rotta?”,

isä kysyy ja sitten hoputtaa,

”Kutsu täytyy oitis toimittaa.”

*

”KOSKA, saa kaikille tuolit etsiä”,

kehottaa äiti nakertaessaan keksiä.

Hän otsaansa pyyhkäisee ja kiireissään huokaa,

”KUN, sinä autat minua tekemään vieraille ruokaa.”

*

Äiti töitä luettelee, sormiaan apuna käyttelee.

”Tarvitaan lohta, isä onkii sen kohta.

Kakkuun marjoja täytyy kerätä

sekä aikaisin pipareita paistamaan herätä.”

*

Isä puolestaan seisoo pulpetin alla,

kutsuu lapsia viittoilemalla.

”KUNNES, JOS, VAIKKA,

teidän työnne on koristella tämä juhlapaikka.

Löytyy ullakolta ilmapalloja, nauhaa ja viiriä.

Voisimme yhdessä laulaa, ja tanssia piiriä.”

*

Pian on ravistettu matto,

pyyhitty katto,

pöytäliinat laitettu,

kielo ovenpieleen taitettu.

*

Jo odottaa valmiina juhlakansa,

kaikilla yllä on parhaimpansa.

Ovat rivissä tädit, papat ja mummit,

sekä jokaisen pikkuisen vauvan kummit.

*

Äiti yksitellen pieniä koskettaa,

ja kunkin kohdalla paljastaa,

millä upealla nimellä vesseliä,

siitä edespäin kutsutaan.

*

Hän rauhassa kulkee,

ja luettelee hymyillen,

”Tässä ovat

KUKA, MIKÄ, KEN,

tuossa

KUMPI ja KUMPAINEN.”

*

Jokainen vauva tavallaan vastaa,

kun oman nimensä kuulee,

ähisee, puhisee, jokeltaa

ja viimeinen hihkuu ääneen.

*

Joka vieras paikallaan taputtaa,

ovat jälleen keksineet nimet oivat.

Pian kakkua syödään, lahjoja ihaillaan

ja pajupillit iloa soivat.

*

Nimijuhla jatkuu aamuun asti,

muuttuen lopulta riehakkaaksi,

kunnes luokkaan syttyy valo,

silloin hiljenee päiväksi hiirten talo. 

(Kirjoittanut, Erja Pyhältö-Seppälä)