Ärsyttävää, kun olen julkaissut eilen kirjoittamani tekstin tänään jo kolme kertaa, eikä sitä ole näkyvissä Blogit-sivustolla vieläkään. (”Ihanaa olla 40+” löytyy ainakin suoraan mun entisiltä sivuilta, vaikkei Blogien kautta sitä lukemaan pääse.)
No, anyway…
Kohta on elokuu ja parin viikon päästä pitäisi osata taas herätä ajoissa viitenä päivänä viikossa. Pää huutaa jo valmiiksi suurta aikaerorasitusta. Eilenkin mun piti mennä ajoissa nukkumaan ja alkaa kääntää sisäistä kelloa jo normitapoihin, mutta niin vaan istuin vielä puoli yhdeltä lukemassa Christien dekkaria sohvalla, hiukset jännityksestä kiemuralla. (Ja tottamaar lapset heräsivät puoli seiskalta, kun itse oli vasta saanut unen päästä kiinni).
Tuntuu oudolta, kun mökkikausi alkaa olla lopuillaan. Tavallistakin oudommalta siksi, että tämä on ollut ihan meidän kakkoskoti maaliskuun koronakaranteenin alusta lähtien. Tänne me paettiin kaikkia ylimääräisiä kontakteja karkuun silloin, kun virus alkoi levitä ja tilanne oli Euroopassa aivan katastrofaalinen. Keskellä metsää oravien ja lintujen seurassa sitä tunsi olevansa kaikelta turvassa. Omassa kuplassa. Mökillä olemisen fokus muuttui lomailusta pitkäksi aikaa johonkin muuhun ja koko paikka kääntyi mielessä pelkästä mökistä jonkinlaiseksi rauhansatamaksi maailmassa. (Ja on sitä edelleen).
Ollaan koitettu täysillä nautiskella nyt näistä kesän (kuulemma) viimeisistä lämpimistä päivistä. Tosin säätiedotus muuttuu sen verran tuhkatiheään, että voipi olla vielä helteitäkin edessä. Kuka tietää.
Pesin tänään ikkunoita ja se sattuu olemaan yksi mun lempipuuhista. En tosin tee sitä niin vimpan päälle kuten ennen. Silloin pesin lasit ensin saippuavedellä – lastasin, sitten vedellä – lastasin ja toisinaan hinkkasin lopuksi vielä sanomalehdellä ruudut ihan kirkkaan kiiltäviksi. Ja voi pojat, kuinka siihen kului aikaa. Etenkin, kun vielä imuroin ja pyyhin rätillä ne ikkunoiden välitkin. Nykyään teen asiat helpomman kautta ja pesen ruudut kerran saippuavedellä, jonka jälkeen lastaan ne. Done! Ikkunanväleihin en koskekaan, kuin muutaman vuoden välein. Kun kuolleita kärpäsiä alkaa olla lasin välissä puolen metrin korkeuteen haittaamassa näkyvyyttä.
Muuten meidän aika on mennyt pelaillessa ja ulkoillessa. Nyppiessä rikkaruohoja, harjatessa kallioita ja haravoidessa neulasia sekä käpyjä. Niin ja kootessa palapelejä. Kotona ollaan saatu valmiiksi parissa viikossa yksi viidensadan ja yksi tuhannen palan peli. Pikkuhiljaa aina tehtiin, kun oli tylsä hetki. (Ja minä salaa vielä yksin iltaisin, kun lapset menivät nukkumaan. He sanoivatkin aina, kun sammutin heidän huoneistaan valot, että äiti ei sitten tee yksin koko peliä valmiiksi).
Täällä mökillä meillä on aittarakennus, jossa on meidän palapelipöytä. Siellä sitten lasten kanssa istutaan, rakennellaan osasia yhteen, kuunnellaan heidän valkkaamaansa musaa Spotifysta ja jutellaan mukavia. Just tällaisia hetkiä jään näiltä ajoilta kaipaamaan.
Mua on paljon mietityttänyt tuo koronajuttu tässä syksyn lähestyessä. Muutenkin on tottunut siihen, että about lokakuun alusta maaliskuun lopulle, meillä on jatkuvasti joku flunssassa. Uskon, että korona nostaa uudelleen päänsä täälläkin, kun niin monessa paikassa on jo alkanut tuo pelätty toinen aalto. Ja kylmä ilma sekä porukan pakkautuminen sisätiloihin vielä edesauttaa asiaa.
Tämä ei taida ollakaan ihan niin selvärajainen asia, kuin sitä ensin ajatteli. Että nyt on korona ja sitten saadaan siihen rokote, jonka jälkeen kaikki on taas niin kuin ennenkin. Tuohon rokotteen saamiseen nyt saattaa mennä vaikka kuinka kauan ja sitten, kun se vihdoin saadaan, ei sitä riitä kaikille samantien, vaan joudutaan priorisoimaan ensimmäiset rokotettavat. Että tässä saattaa mennä tällaiseen puolipiilosillaoloon vielä vaikka vuosikin eteenpäin. Kenties pidempäänkin.
Se saattaa harrastusten aloittamisenkin uuteen valoon. Meidän esikoinen jatkaa tuota kuvataideharrastustaan viidettä vuotta ja ryhmä on pieni. Lisäksi hän haluaisi jonkin liikuntajutun vielä lisäksi. Enemmän mua huolettaakin just nuo liikkaryhmät, jotka ovat yleensä aika isoja ja joissa käydään pukkareissa ja yhteisissä liikkatiloissa monen muun kanssa. (Tai kai niitä tiloja tässä maailmantilanteessa desinfioidaan useammin ja ryhmiäkin pidetään pienempinä…)
Ekaluokkalainen haluaisi jatkaa telinevoimistelua ja innostui Talentin nähtyään vielä tankotanssista. Muistaakseni tämä Henriikka Roo pitää Liikuntaparkissa alkeistunteja ja sieltä löytyy ryhmä meidän tytön ikäisillekin. Katsotaan nyt, mitä tässä kehitellään.
Nyt taidan lähteä tilaamaan hiukan synttärikamppeita. Esikoinen täyttää kaksitoista ensi viikolla. Ja myös meidän pikku haukku saa elokuun alussa täyteen ensimmäisen vuotensa.
Ihanaa uutta viikkoa sulle!
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76