Kävin siellä hermoratatutkimuksessa viikko sitten. Ei löytynyt mitään raajojen voimattomuutta selittävää. Onneksi.
Tutkimus jännitti hiukan, sillä tiesin, että siellä annetaan sähköimpulsseja hermoradoille ja käytetään lopuksi neulojakin. Neuloihin olen reuman takia tottunut, mutta kammoan jopa niitä pikku tällejä, joita tulee joskus vaatekaupan metallisista henkareista, joten… arvelutti.
Juttu oli epämukava, mutta siedettävissä. Paljon oli tietysti kiittäminen lääkäriäkin, joka oli itse rauhallisuus. Jutteli hyväntuulisesti niitä näitä samalla, kun kiinnitti lätkiä käsiin ja jalkoihin. Kiitin häntä lähtiessäni ikävän tutkimuksen kääntämisestä positiiviseksi kokemukseksi.
Kirjoittelin tuolla jossain kohtaa syyslomasuunnitelmista, jotka ottivat takapakkia oman kuntoni takia.
Ei menty Helsinkiin, eikä hotelliin, vaan piipahdettiin sen sijaan Tampereella. Ratinan kauppakeskuksessa, missä ei olla vielä koskaan käyty.
Olin paikalla, mutta pääni oli toisessa galaksissa jumalattoman niskakivun takia. Se vyötti otsaa myöten rautahaarniskan koko pään ympärille, aiheuttaen huonovointisuuden ja huimauksen. Mutta minähän menen hemmetti, puhisin itselleni ja pakkasin särkylääkkeitä mukaan.
Ja mentiin seuraavanakin päivänä. Samassa kunnossa, mutta Iittalaan. Siellä on ihana Lasimäki, joka on katettu suloisilla puodeilla ja lasitehtaalla.
Käytiin Iittalan myymälässä, josta poimin mukaani suloista Arabian Emilia-sarjaa tarjoilulautasen ja jälkiruokakipon verran.
Mun haaveeni on kerätä joskus täysi tusina vanhoja, eriparisia ruusukuppeja ja yhdistää ne tämän Emilian tunnelmaan. Sitten leivon mustikkapiirakkaa ja järkkään romanttisen, vanhanajan kahvihetken takapihan huvimajaan.
Yksi kuppi on jo plakkarissa. Kahvihetken voi siis jo melkein haistaa. Eikö?
Ohittamaton paikka tuolla Iittalassa oli myös Kultasuklaan myymälä, jossa voi lasin takaa seurata suklaanvalmistustakin. Tällä kertaa tuo sali oli tyhjä, joten ei päästy ihan Jali ja Suklaatehdas-tunnelmiin, mutta herkkutuliaisia ostettiin kyllä kotiinviemisiksi.
Anubis ja Linnanrouva – kaksi käsityöpuotia veivät ihan sydämen. Olivat niin kodikkaita ja hurmaavia. Hankittiin toisesta hieman lankoja ja pieniä ompelujuttuja askarteluhetkiin. Kuopus virkkasi innoissaan heti samana iltana pehmopupulleen kaulahuivin.
Jokainen edellämainituista kohteista oli ihana, mutta kaikkein suurimman vaikutuksen teki kuitenkin vierailu itse lasitehtaalle. Kun näin nämä lasimestarit työssään, en enää koskaan katso samalla tavalla kauppojen hyllyillä olevia lasiesineitä.
Se kuumuus, joka tuli vastaan jo portaissa, laittoi oitis miettimään, miten kukaan jaksaa olla sellaisessa lämmössä työpäivän toisensa jälkeen?
Työntekijät olivat yleisöparven alla kuin sinfoniaorkesteri lavallaan. Jokainen oman soittimensa takana. Suurimmalla osalla mustat lasit päässään.
Aina välillä painavat luukut avattiin raolleen ja kuumuuden uumenista haettiin lisää sulaa lasimassaa, joka vietiin muotoiltavaksi. Nämä hetket saivat tälle leffamaanikolle takauman Taru Sormusten Herra-elokuvan Tuomiovuoren liekeistä.
Aivan meidän edessämme tehtiin Aalto-vaaseja. Oli tosi mielenkiintoista nähdä, kuinka tuo suosittu esine kauniit muotonsa saa.
Ja muistatteko, kun jännitin sitä avoimen yliopiston hakutehtävää?
No. Se on nyt tehty ja lähetetty. Aiheena oli ”mistä sinun kielesi tulee ja miten aiot sitä kehittää”. Hetken sai miettiä, ennen kuin teksti otti siivet alleen. Sen jälkeen loppu syntyikin kuin itsestään. Sitten vain odotetaan.
Kirjoittamisen perusopintoihin pääsee 90 oppilasta. Jos onni ei ole myötäinen tällä kertaa, pitää koittaa uudelleen keväällä. (Vielä ehtii hakea, jos omakin kiinnostus heräsi. Aikaa on 25.:een päivään lokakuuta saakka).
On muuten jo useamman kerran tehnyt mieli kysyä, ketä sillä puolella ruutua on? Olisi ihan älyttömän hauskaa tietää, kenelle kirjoitan!
Laita kommenttia, jos haluat. Voi toki lähettää yksityisviestiäkin.
Minä lähden lukemaan ”Naisten etsivätoimisto nro yhden” viimeisintä kirjaa. Ihanaa viikon jatkoa sulle!
Ja vielä ekstrahehkutus. Täällä satoi tänään ensilumi!!!!
Halauksin, Erja