Kun synnyit, katselin pieniä sormiasi ja varpaitasi. Ihailin nenännykeröäsi. Tuijotin pitkiä aikoja lumoutuneena nukkumistasi. Silittelin pehmeää poskeasi ja tuoksuttelin päälakesi haituvia.
Silloin, siihen oli niin pitkä aika.
Sitten nousit seisomaan, opit kävelemään, juoksemaan, hyppimään, puhumaan, polkemaan pyörällä…
Huusit loputtomasti ”Kato, äiti!” esitellessäsi uusia taitojasi.
Halusit tehdä itse, mutta kävit välillä varmistamassa, että olen paikalla. Kertomassa mitä olit juuri tekemässä. Kiertämässä pienet kätesi kaulalleni ja antamassa halin.
Silloinkin siihen oli vielä niin pitkä aika.
Kun lähdit kerhoon, kaveritreffeille yksin ja ekan kerran ystävän luokse yökylään, se aika alkoi jo hiipiä nurkan takaa.
Tänä kesänä olet ollut kyljessäni kiinni enemmän kuin koskaan ennen. Ollut paljon lähellä, pitänyt kädestä, istunut sylissä, viljellyt poskipusuja ja halannut niin lujasti kuin vain jaksat. Aivan kuin itsekin tietäisit, että tätä ajatonta aikaa ei kestä loputtomiin.
Tänään, kun kävelin kanssasi kanavan varrella kulkevaa polkua, pidit koko matkan lujasti kädestäni kiinni. Kysyit pienellä äänelläsi, onkohan siellä eskarissa kivaa? Mitä jos kukaan ei tykkää musta? Mitä jos en opikaan mitään ja oon ihan tyhmä. Mitä jos en saa sieltä kavereita?
Sydämeni jysähtää aina polviin tällaisten kysymysten edessä. Niin suuria asioita, joihin pitäisi osata vastata jotain viisasta.
Liikutus koitti värisyttää ääntäni, kun kokosin vastauksiini kaiken voiman ja määrätietoisuuden. Kaiken sen luottavaisuuden ja uskon, jota minulta hait.
Varmuuden siitä että kaikki menee hyvin. Että on normaalia jännittää – opettajakin jännittää. Että sinä opit kyllä, olet fiksu ja ajattelevainen tyttö. Että kyllä sinusta tykätään, olet vain oma ihana itsesi ja menet rohkeasti muiden mukaan.
Nyt se aika on siis tullut. Se, johon oli äsken vielä pitkä matka.
Tällä viikolla saattelen sinut eskariin. Kymmenien muiden samanikäisten joukkoon. Tiedän, että liikutuksen kyyneleet tulvivat silmäkulmiini, kun lähdet suuri reppu selässäsi opettajasi perässä kouluun sisälle. Katsot vielä perääsi ja vilkutat.
Toivon sinulle sydämestäni kaikkea hyvää uuteen elämänvaiheeseen.
Rakastan sinua pikkuiseni. Maailman eniten.
Rakkaudella, äitisi
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76